Selkärangattoman mässäilijän asukriisi

Veljenpojan ristiäiset lähestyy kohisten. Vaatehuoneen oven avaaminenkin aiheuttaa ahdistusta, kun ei siellä ole mitään järkevää päällemahtuvaa.
Viimeisestä synnytyksestä on kulunut rapiat 2 vuotta, mutta tämä mamma on yhä löysä lösö. Ihmekös tuo, kun selkärangattomana en saa hillittyä suklaan, karkin tai juustojen mätöstelyä. Ikää 36v ja ei rahtuakaan itsekuria. Prkele.

Aikanaan tilasin 2 maximekkoa veljeni häitä silmälläpitäen. En haluaisi laittaa samaa mustavalkoista taas päälleni, kuin silloin toukokuussa -14. Siirsin toivoni korallinväriseen, mutta saahan nähdä.
Raskauksien ja imetysten loputtua olen saanut hyvästellä Pamela-varustuksen. Niinpä yläosa ei enää istukaan.

 Kainaloista mekko lököttää ja 

rintsikat paistaa. Ei hyvä.

 Tällä pitsijakulla voisi hiukan 

peittää virheitä.

Mutta ei sekään poista tosiasiaa, että

olen läskiplösö.

Myös nilkat olisi ihan kiva omistaa, 

omat ovat mallia tolpat.