Tänään tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä kun Ville leikattiin. Sen jälkeen ollaan käyty jos jonkinlaista hoitoa läpi, valitettavasti laihoin tuloksin.
Leukaa rintaan ja sitten kohti uusia pettymyksiä.
Masentavaa oli anoa uusiksi niin vammais-, kuin omaishoidontukeakin.
Mutta eteenpäin mennään niillä eväillä mitä on annettu. Ensi viikolla aloitetaan kolmas kierros uusilla lääkkeillä. Ehkä saadaan kohta jo tietoon se päivä, jolloin otetaan MRI, josta oikeasti arvioidaan hoitovastetta.
Elämä tuntuu pyörivän välillä niin tiiviisti pikkuveljen sairauden ympärillä, että kaikkea muuta kivaa ja jännempää jää kirjoittamatta.
Kuten vaikka se, että eskarilaisellamme oli tänään koulukypsyyskokeet. Tai että isommat ipanat ovat päässeet käymään isin kanssa uimahallissa ja nyt opetellaan kovasti polskimaan koiraa. Kellukkeilla ja jopa ilman.
