kolmen kopla

kolmen kopla

maanantai 26. lokakuuta 2015

Muista aina, liikenteessä, monta vaaraa ompi eessä

Tuttuakin tutummassa lastenlaulussa lauletaan noin. Ja kylläpä sitä saakin muistaa, että jos jonkinlaista töppöhönöä tuolla liikenteessä on.

Tänään suunnattiin poikien kanssa kylälle päin, tarkoituksena mennä katsomaan ratapihan vetureita. Santtu ja Roope polkivat pyörillään ja Ville potkutteli perässä omalla potkupyörällään.
Santtu ja Roope pysähtyvät todella hienosti aina odottamaan suojatien ylityslupaa, vaikka muuten mennä viipottavatkin välillä 50-150m edellä. Saatiin Villen kanssa isoveljet kiinni ja valmistauduttiin taluttaen ylittämään tuttuakin tutumpi suojatie. Oikealta tuleva citymaasturi hiljensi jo varhain ja pysähtyi antamaan meille ylitysvuoron. Mutta mitä tekeekään  vasemmalta tuleva pikkuauto...painaa lisää kaasua.

No, päästiin ehjinä ratapihalle ihastelemaan kiskobussia ja dieselveturia. Ja jatkettiinpa vielä satamaan asti. Sen kupeella on näköalatorni, josta on hyvä seurata sataman kuhinaa.
Huipulla tuuli...

...mutta kun näköpiirissä oli ihasteltavaksi näin iso paatti, 
niin kuka pientä puhuria huomaa.


Paluumatkalla Ville oli mun pyörän tarakkaistuimessa ja potkupyörä matkusti peräkärryssä. Yksi härvääjä vähemmän vahdittavana. Poikkeuksellisesti Roope veti letkaa. 

Ei sitä varmaan voi liikaa teroittaa liikenneturvaohjeita nuorison päähän. Millä mä muka uskallan parin vuoden päästä laskea Santun koulutielle, kun liikenteessä kaikenlaisia urpoja? Jo ihan liian monta suojatietapaturmaa on uutisoitu tällekin syksylle.


sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Millä ne nuoret miehet kasvaa...

Silloin tällöin olen blogeja lueskellessa törmäillyt erilaisiin ruoka-aiheisiin päivityksiin.
Ajattelin siis työstää itsekin sellaisen, mutta kuvitelluilta kiireiltäni en ole saanut sitä luettavaan muotoon.
Joitain annoksia on jäänyt kuvaamatta ja osa päivistä on tottakai hoitopäiviä. Ei enää todellakaan aikajärjestyksessä, mutta tässä meidän junioreiden appeita menneiltä viikoilta.

Aamupalat ovat aina tylsästi neljänviljanpuuroa, 
mehu/marjasopan kera. 

Iltapaloissa sama vika kuin aamupaloissa, tasaisen tylsästi tarjolla on 
maustamatonta jogurttia terästettynnä rahkalla ja 
jollain pilttihillolla tai sesonkimarjoilla.


 Sitten esittelyssä lounaita ja päivällisiä...kasvikset eivät kuulu nuorison suosikeihin,
 kuten varmasti kuvista huomaa. 

 Spagettikastiketta makaronin kera ja silmänlumeeksi porkkanaraastetta.
 Kermainen tandoorikanakastike jasmiiniriisillä. 
 Kananuudelikeittoa ja ruisleipää.

 Oolannin pakastepussimuusia, paistettua lohta ja pari säälittävää hernettä.
Perunaa ja sipattia porkkanaraasteen kera.
Hernesoppaa ja ruisleipää, jonka päältä juusto hävisi ensimmäisenä.
Lihamureketta, perunaa ja häivähdys keitettyjä vihanneksia.
 Ikisuosikki makaronilaatikko, terveellistä osiota yrittää edustaa 
pari paprikarengasta ja kurkunpätkä.
Lihasoppaa, jonka kaveriksi sai tietenkin ruisleipää juustolla
ja maitoa.
Tämä kuva julkaistakoon siitä huolimatta, että Roopen tabletti 
näyttää jääneen pesemättä edellisen iltajogun jälkeen ja muistuttaa jotakin, 
johon kuuluisi biohazard- merkintä. 
Spagettikastiketta tällä kertaa spagetilla ja tuoresalaatilla. 
Meidän keskilapsi söi jäävuorisalaattia, kurkkukuutioita ja ennen kaikkea tomaattia. O_O

Ruokalajeista varmaan paistaa jo kauas meidän laiskuus. Helppoja, nopeita ja bulkkimäärissä valmistuvia. Meillä saatetaan syödä makaronilaatikkoa useampana päivän putkeen. Yhden aterian appeita ei juuri valmisteta. 


Onnistuneen päiväkotikuvauksen ja sitä seuranneen onnistuneen kauppareissun (siis minä yksin näiden kolmen adhd-tuhotanelin kanssa) , jälkeen mentiin poikien kanssa moikkaamaan siskoani. Ja täti loihti meille lounasta pöytään.
Äidin ja poikien roskaruokahetki. 
Uppopaistettuja ransuja ja lihapullia.




keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Jokohan kohta uskaltaisi toivoa...

Meidän perheessä vaipoista luopuminen ei ole niitä helpoimpia prosesseja. Eikä niistä luovuta säädyllisessä aikataulussa, ainakaan jos asiaa kyselee perhekahvilan muilta äideiltä.
Tunnustan laiskuuteni. En vaan ole jaksanut kouluttaa kiljuvia, vastaan pyristeleviä lapsia potalle. Harvempi on vaipoissa kouluun mennyt.

Santtu oli melko lailla tasan 3v, kun oppi päiväkuivaksi. Niin rytinällä, että tarvittiin lääkärikäyntiä ummetuksen laukaisuun. Melkein samalla rytinällä alkoivat yövaipat pysymään kuivina. Pari kuukautta myöhemmin herra oli valmis luopumaan yövaipoista ja vahinkoja on sen jälkeen käynyt todella harvoin. Yöllä tai päivällä.

Roope alkoi jo potta-sanan kuulemisesta parin päivän kakkalakkoon. Ummetusongelma nousi isoveljeen verrattuna potenssiin 16. Oli hetkiä, jolloin oli pakko turvautua microlaxiin.
Mutta lopulta Roopekin oppi päiväkuivaksi pääsiäisen tietämillä, eli herra oli noin 3v3kk. Vahinkoja päivisin tuli harvoin, mutta yövaipat olivat ja pysyivät likomärkinä. Lakana- ja pyjamapyykkiä tuli harva se yö. Mikään vaippa ei ollut pomminvarma.
Elokuussa lomaillessani Roope kerran illalla veti pultit ja rähjäsi ettei laita vaippaa. Isot pojat nukkuu pikkupöksyissä. 4 märkää yötä myöhemmin herra päätti kuitenkin jatkaa vaippalinjalla.
Syyskuun puolivälin tienoilla sitten tapahtui ihme, Roope heräsi ensimmäistä kertaa ihan kuivan vaipan kera ja lorotteli potan yli puolilleen. Herra oli niin ylpeä asiasta, että kävi herättämässä insinöörinkin. "Isi, isi, herää nyt. Tule katsomaan. Tuli aivan valtava pissa."
Tämän jälkeen kuivia yövaippoja alkoi ilmestymään yhä useammin ja nuori mies heräili välillä yöllä vessaan. Niiltä reissuilta sitten kyllä kömpi viereen nukkumaan, eikä palannut sänkyynsä. Mutta meillä on lepsuiltu tuon nukkumispolitiikankin kanssa. Tyyli nukkua on vapaa, kunhan nukkuu.

Nyt tilanne on kehittynyt taas astetta parempaan suuntaan, Roope ilmoitti (taas) ettei isot pojat käytä vaippaa, vaan nukkuvat pikkupöksyissä. Niinpä tarrakirjassa on nyt 8 tarraa kuivista aamuista. Viime yönä tuli pummi, pyjama meni vaihtoon. Ilmeisesti vessaan lähteminen tapahtui rahtusen liian myöhään. Kunhan 20 tarraa on kasassa, saa nuori mies eteisen  "äidin jemmapussukasta" palkinnoksi minikokoisen radio-ohjattavan.

Mutta siis, jokohan kohta uskaltaisi toivoa, että meidän ihan kohta 4v olisi yökuivakin? Siis vain yksi vaippapylly enää talossa? No, ei nyt vielä julisteta, pessimisti ei pety.

Ville, meidän piskuinen 2v.

Viime viikon perjantaina, 9.10. , täytti kuopuksemme 2v.
Neuvola oli varattuna ihan päivän päälle. Nuori mies selvitti oikein hienosti palikkatornin rakentamisen ja muotopalikoiden latomisen oikeille paikoille. Tämä käynti oli siitä historiallinen, että ensimmäistä kertaa ei puheesta tullut noottia. Siinä missä isoveljillä oli 2 vuotiaina 5 sanaa, höpöttää Ville jo 3-4 sanan lauseita.
Kuulo ja näkö ovat kunnossa ja muutenkin uni/ruokailuasiat mallillaan.
Olen jo Roopen kohdalla surkutellut nirkoista pituuskasvua, mutta huoli pitänee siirtää uuteen osoitteeseen. Mittanauha kertoi karua kieltä, vielä 1,5v neuvolassa  ihan isoveljien mitoissa sinnitellyt Ville on nyt pudonnut ihan kyydistä. Herra 2v oli vain 92,8cm. Vauvavaakakin riitti vielä, painoa on nirkoiset 14,54kg. Pipo 51,6cm.
Siis tiedänhän minä, ettei sisaruksia(kaan) saa vertailla, mutta silti Ville on ihan mini. Santtu toki asetti riman korkealle ollen 96,2cm/15,9kg 2 vuotiaana. Roope oli 94,5cm/16,0kg. Ville on siis ihan oikeesti höyhensarjalainen.


Neuvolantäti ei kuitenkaan kirjoittanut extrakäyntitarvetta huonon painonnousun suhteen (0,5kg/6kk). Totesi vaan että varmaan on tällä hetkellä liikkuvaista sorttia. Itseäni tietysti jo ruoskin mielessäni toisen nälässä pitämisessä, ettei Ville kokisi Roopen kohtaloa ylipainosta.


Herra 2v rakkain asia maailmassa on nyt Tuomas veturi. Missä muodossa tahansa. Herra myös syö sujuvasti itse (siis halutessaan), eikä tuttipullosta luopuminen ollut lainkaan niin tuskaa kuin isoveljien kohdalla. Ehkä Ville on sitten vähän erilainen nuori. Lyhin ja verbaalisesti lahjakkain kolmikosta. Ja toki anopin viestikin antoi lohtua ja toivoa...insinööri on ollut 2 vuotiaana vain 86cm, venyi kuitenkin lopulta 180cm mittaiseksi.



tiistai 6. lokakuuta 2015

Santtu 5v

Niin se vaan on aika hurahtanut. Esikoisemme täytti 29.9. jo viisi vuotta.

Neuvola oli varattuna 1.10. ja sitä ennen, ihan synttäripäivänä, päiväkodissa tekivät KEHUn.
Santtu oli suoriutunut tehtävistä noin 45 minuutissa, kun useimmat tekevät sen kuulemma puolessa tunnissa.
Kansilehden kuvaaja kertoi, että parannettavaa riittää. Mitä enenmmän tummennettuja alueita, sen taitavampi ipana.


Kaikkein huonoiten oli sujunut tehtävä, jossa piti esittää puuta. Seistä siis hiljaa paikoillaan kädet ojennettuina oksiksi. Santtu oli alkanut venkoilemaan vajaassa kymmenessä sekunnissa. Tää on ihan tylsää, joko tää riittää. Ja tämä siis tapahtui ennen päivänsankarin jätskisokerihumalaa.

Puheterapeutille olisi töitä. 


Neuvolassa sitten testattiin näkö niillä tiikerikakkuloilla, hyvin meni. Kuulotesti ensimmäistä kertaa ihan niillä luureilla, pari pummia puolen näytössä, mutta hyvin meni. 
Neuvolantäti haastatteli Santtua syömisistä, hygieniasta, nukkumisjärjestelyistä jne. Yllättäen Santtu jopa vastaili muutakin välillä kuin "joo" tai "ei". Kertoili jopa ihan oma-aloitteisesti saaneensa sunnuntaina Santtu-veturin ja kuinka Villen puolestaan sai Tuomaksen ja Pekan  sekä siitä kuinka serkkupojalla on omituinen napa.
Sitten kun neuvolantäti siirtyi varmistamaan multa tärkeimmät haastattelun vastausten todenperäisyydestä, Santtu keskittyi piirtämään perheensä ja Tuomas veturista tutun Luukaksen. 


Veturikuvassa on huomattavan hyvä yritys kirjoittaa oma nimi.


Ja otettiinhan siellä neuvolassa toki ne mitatkin. Kasvuvauhti hidastuu hidastumistaan, vielä pysyttiin kuitenkin plussalla. Pituutta oli nyt 116,2cm. Vuodessa +6,2cm.
Vaaka näytti tasan 23kg verkkarit ja huppari päällä, vaatevähennystä neuvolantäti kirjasi 200g, eli neuvolakorttiin kirjattiin painoksi 22,8kg. Vuodessa +2,8kg. Noilla luvuilla nyt sitten myös Santtu on lipsunut BMIssä ylipainoiseksi. Voihan *piip*. 
Äly ei sitten vissiin ollut vuodessa kasvanut lainkaan. Pipomitta 52,1cm. Vuotta aiemmin oli 52,0cm. Päiväkodin toistuvien täi-epidemioiden vuoksi lyhentynyt hiusmuoti tosin voi osaltaan selittää nirkoista kasvulukemaa.

Kaikinpuolin aika leppoisa ja onnistunut neuvolakäynti. Tämä nykyinen neuvolantäti on kyllä ihan huippu. 
Santun vilkkaudesta ei nyt sitten vielä keskusteltu enempiä, sitten kun lanttulääkäri on tehnyt loppuyhteenvetonsa, katsotaan mihin kaikkiin terapioihin Santtu päätyy ja millä lääkityksillä.

maanantai 5. lokakuuta 2015

Mä meen töihin

Pikkukakkosessa pyörii moista nimeä kantava ohjelma.
Siitä tuli mieleen kirjoittaa pari riviä siitä, mitä se meidän perheessä tarkoittaa. Me kun teemme insinöörin kanssa samoja töitä eri nimikkeillä. Mä olen vain prosessinhoitaja työntekijäsopimuksella ja insinööri on tuotantoteknikko toimihenkilösopimuksella.
Nimityksistä viis, samat tehtävät ja kutakuinkin täsmälleen sama vuosipalkka.

Ylläoleva aloitus on pyörinyt jo hetken luonnoksissa. Nykyinen omistaja on hyvin tarkka kaikesta. Selfie suunnilleen pukuhuoneessa nostaisi jo hälyä. Mutta koskapa tämä on ihan julkisilla sivuilla, niin tästä näkee hienon ilmakuvan työpaikastamme. Ja itseasiassa sivustoilla on jonkun verran esittelyäkin, tosin sivut ovat englanninkieliset.

Joka tapauksessa tehtaan tuotteisiin kuuluvat erilaiset entsyymit pesuaine-, rehu- ja elintarviketeollisuuteen. Liuos- tai granulaattimuodossa. Ariel ja Finish varmasti ovat monille tuttuja tuotemerkkejä, joista tuotoksiamme löytyy.

Koko hommahan alkaa väli- ja tuotantofermentointialustojen panostuksista, joihin osallistun aina vuorollani. Säkit lentää ja välillä hikikin. Jotta pöpöillä olisi sitten herraskaiset oltavat kasvaa, pitää alustat steriloida ja saattaa erinäisten vaiheiden kautta ajokuntoon, Siitä pidän huolen ollessani fermentoijana. Välikasvatukset siirostetaan tuotantovaiheeseen kasvettuaan tarpeeksi. Valvomonvuoroilla sitten vahdin näitä tuotantoajoja, vertailen käppyröitä ja tulkitsen erinäisiä mittausdatoja.
Valmiiksi kasvanut tuotantoajo siirtyy sitten jälkikäsittelyyn, jossa tavoitteena on tuotetun entsyymin talteenotto. Siinä on solunerotusta, väkevöintiä ja stabilointia. Tuotteesta riippuen väkevöity entsyymiliuos siirtyy joko pihan poikki granulaattien raaka-aineeksi tai käsitellään tuotteelle ominaiseen liuosformulaatioon.  Valvomonhoitaja hoitaa myös eri tuotteiden väliset kampanjanvaihdot pesuineen, väkevöinnit kalvokoneilla ja siirrot.
Tässä kohdin oma ja insinöörin osaamiskartta eroaa. Molemmat osaamme olla panostajina ja valvomossa, mutta minä osaan fermentoida, insinööri ei. Insinööri puolestaan haldaa jälkikäsittelyn ja solunerotuksen, ne ovat vielä itselläni opiskelulistalla. Kunhan joskus ylemmältä taholta lupa heltiää.

Ryynipuolella tehdasta osaamme molemmat kaikki pestit. Sielläkin panostaja nakkelee hiki hatussa säkkejä valmistellessaan tarvittavia liuoksia.
Ajuri, tai virallisemmin operaattori, valvoo ajoja ja valmistelee uusia tuotantosuunnitelman mukaan. Hoitaa kaikki pesut ja entsyymisiirrot.
Pakkari pakkaa lopputuotteen siihen kuntoon, että se on valmis lähtemään maailmalle asiakkaiden eri applikaatiohin.
Jokeri, viralliseseti apuoperaattori, on sitten yleismies jantunen. Hoitaa pieniä käyttäjäkunnossapitotöitä etenkin iltaisin ja viikonloppuisin, kun virallinen kunnossapito on vapaalla. Nakkiapina hyvässä ja pahassa, auttaa tarpeen mukaan panostajaa ja pakkariakin.


Tuskinpa tästä kukaan hullua hurskaammaksi tuli. Ehkä on parempi sanoa, mä meen vaan töihin.

Joskus vuosituhannen alkupuolella ollaan jopa ylitetty paikallislehden uutiskynnys.
http://www.etela.com/vanha/uutiset/2005/050410-10.html
http://www.etela.com/vanha/uutiset/2007/070617-9.html