Työkykyiseksi julistettu

Kävin viime perjantaina pakollisessa työterveystarkastuksessa. Mielestäni vasta hetki sitten siellä kävin, mutta edelliset tilastomerkinnät olivat kevättalvelta 2012.
Koska olen duunariportaassa, tarkastukset ovat 3 vuoden välein. Siistimpiä sisätöitä suorittavia, älyllisempiä yksilöitä syynätään vain joka viides vuosi.
Jostain syystä meidän työterveyshoitajat vaihtuvat tiuhaan. Jokaisen pakollisen tarkastukseni on tehnyt eri hoitaja. Tällä kertaa ei sentään spirometrian takia tullut taas lähetettä lääkärille. Nykyinen hoitaja uskalsi luottaa keuhkojeni toimivuuteen, kun 4 viimeisintä puhallusta on täsmälleen identtiset. En vaan omista "standardikokoisia" keuhkoja, vaan jään noin puoli litraa heikommaksi mallikäyrään verrattuna. Tätä seurataan tarkkaan, jotta tiedetään suojaintason olevan riittävä. Jotkin käytetyistä raaka-aineista voivat aiheuttaa keuhko-ongelmia, vaikka ovatkin asbestiin verrattuna lällärikamaa.
Verenpaine 128/82, kohtuullinen arvo kun olin just vasta vienyt ipanaiset päiväkodille.
BMI karvan yli 26, kun painoa on 70kg. Pari-kolme kiloa vois kuulemma keventää. Siis wtf? Tt-lääkäri antoi mulle tavoitepainoksi 53kg. Mun matikantuntien oppien mukaan 70-53 on enemmän kuin 3.
Paastosokeri 5,1. Aika huono, raskausaikanakin oli alle 5.
Pieni verenkuva ok. Maksa ei ole arvojen mukaan sanomassa poks, eikä suvulle ominaista tromboarvojen kohoamista havaittavissa.
Kolesteroli 3,0. Vihdoinkin laskenut, oli viimeksi jo 3,5. LDL/HDL-suhde about 50-50. Kuulemma aika hyvä juttu.
Kuulossa yhäkin tietyillä alueilla alenemaa, ei kuitenkaan huonontunut. Näkö E taululla mitaten hyvä lasit päässä. Trukkia kuljettaville pakollinen 3d stereonäkötesti läpäisty.
Alkoholin kulutuskin jäi kyselyn täyttämisen jälkeen reilusti alle huolestumisrajan.
Tämä hoitaja myös merkkasi liikunnaksi nämä liki päivittäiset ulkoilut poikien kanssa. Itse kyllä miellän ne raittiiksi ilmaksi. 9km pyörällä 1,5h ei ole järin huima vauhti. Sai siis jollain ilveellä leivottua mut about nollariskiluokkaan, mitä tulee kakkostyypin diabetekseen tai sydän/verisuonitauteihin.


Ihan aika hämmentynyt olo. Taas 3 vuodeksi julistettu fyysisesti soveltuvaksi työhönsä. Mutta mihin jäi se saarna?? Tähän asti olen aina saanut kuulla mussutusta ylipainosta, huonosta verenpaineesta ja lihavia liikkumattomia vaanivasta diabeteksestä.
















,
 

Herra heiluhammas

Eilen huomioni kiinnittyi Santun ilveillessä epänormaalin leveään rakoon alahampaissa.
Nyt sitten saakin taas pohtia, että onko Santtu lyönyt leukansa/hampaansa johonkin vai onko tämä nyt sitten seuraus herran saamasta hampaiden aamupesuoikeudesta. Ollaan siis annettu Santun aamuisin pestä ihan itse hampaat. Niin tai näin, joka tapauksessa Santun toinen alaetuhammas heiluu.

Ei vielä sittenkään...

Eilinen päivä vaikutti jo todella lupaavalta. Ville söi ja joi ihan normaalisti. Varovaisia annoksia toki. Ja tahtoi ulos. Eikä vaan polkupyörän peräkärryn kyytiin, vaan ihan itse piti päästä liikkeelle. Desibelien noustessa uhkaavasti, annoin periksi ja pätkä sai potkupyöränsä.
Riitteisistä lätäköistä riitti iloa. Normaalit päikkärit, ilta leikkien. Kaikki hyvin...ei sittenkään.


Illalla Ville oli poikkeuksellisen väsyn oloinen ja sammuikin sadun jälkeen kuin saunalyhty. Yö meni parilla kitinällä.
Olin aamutoimissa, kun Ville töpsötti näkyviin. Taas huippasi. Ja aamiaiskulhon näkeminenkin käynnisti kakomisreaktion. Tippa mehua on taas pysynyt sisällä. Soittelin neuvolaan ja sieltä tk:n sairaanhoitajalle. Nyt jos vielä kunto ottaa takapakkia ja/tai pikkumies heittäytyy ihan apaattiseksi, niin heti näytille. Sairaslomalappu huomiselle odottaa insinööriä terveyskeskuksessa. Meillähän ei ole mitään kotoiluoikeutta sairaan lapsen takia, vaan vaihdetaan vain normaalista poiketen vuoro kotona. Mä olen aamuvuoron normaalisti töissä, saan työnantajan (tai ainakin meidän molempien esimiesten) siunauksella käydä jopa suihkussa työpäivän päätteeksi ennen kuin kiirehdin kotiin. Ja käydä esim. akuutti apteekkireissulla. Insinööri sitten myöhästyy iltavuoron alusta hetken verran.


Kun nyt puhelimessa käytiin läpi tapahtumia perjantaista lähtien, niin ei sairaanhoitaja ainakaan ollut järin huolissaan siitä pään tärskäyksestä. Olisi varmasti huipannut jo samana iltana. Mahatautia on kylässä liikkeellä paljon. Ehkä tämä on vaan noroa tehottomampi versio, kun en edes minä ole sairastunut. Olen kuitenkin nukkunut pikku-ukon kanssa ja saanut oksennuksia päälleni.
Toivottavasti pikkumies kohta tokenisi.


Ihan apaattiseksi en Villeä tällä hetkellä luokittelisi. Koko sairasaikana en ole kertaakaan saanut otsamittariin kuumelukemia. Ajattelin paidan /vaipanvaihdon yhteydessä tarkistaa lämmön luotettavammalla rektaalimittarilla. Jo sen näkeminen, kun tipautin hiukan vauvaöljyä mittarinliukasteeksi, riitti Villelle. Mitenkä voikaan 2v harata niin paljon vastaan. Kyllä mun piti luovuttaa ja jättää toisen pylly rauhaan.

Värityskuvia ja serkun kortti

Viime viikolla tulostelin Santulle muutamia kuvia väritettäväksi.

Nyt värit pysyvät jo suunnilleen alueella, mutta on väritystekniikassa vielä paljon hiomista.

Kiukkutipin väreihin haki pehmonsa malliksi.

Ottaen huomioon, että lähimmät liikennevalot ovat Salossa

ja Lohjalla, niin yllätyin kun värit meni oikein.

Tämä mopomies on kuulemma Santtu.

Päiväkodissa Santtu on viimein alkanut osoittaa kiinnostusta askarteluun. Lempijuttu nykyisin on kimalle. Kaiken pitää kiiltää. Ja ihan kaikkeen voi laittaa glitterliimaa. 

Tarkkaa puuhaa.

Pienen serkun kastekortti siis työn alla.

Sydän on Santun saksima, mä leikkasin nallen.

Ihan hieno kortti tuli, kunhan vielä saadaan se annettua serkkupojalle.

Istumisjärjestelyjä sitikassa

Lasten matkustaminen on oma taiteenlajinsa.
Tuskanhiki valui jo istuimia valitessa. Vertaile testejä, mittaile autoa ja etsi käyttäjäkokemuksia. Lopulta on aika tyhjentää lompakko.

Meidän takapenkiltä löytyy nyt 3 erilaista istuinta.
Santulla on ihan puhtaasti vyöistuin, Britaxin kidfix sl muistaakseni.
Roopella on Britaxin multitech II turvavyöistuimeksi muunnettuna ja Villellä on BeSafe izi combi x3 isofix. Helpostikin toimintatonnin edestä takapenkin täytettä.

Meillä on tuo kolmikko, etenkin esikoinen, kasvanut aina hiukan 0-käyrän yläpuolella. Ja ovat levottomia. Niinpä matkustussuunta on jo hyvin nuorena kääntynyt nenä menosuuntaan. Suositushan on se vähintään 3 vuotta selkä edellä. Meillä käännös on tapahtunut about 2 vuotiaina.
Niinpä Villekin matkustaa nyt nenä eteenpäin. Oli niin sanoinkuvaamattoman rasittavaa istua vänkärin penkillä ja ottaa tylsistyneen kippurajalan vauhtiponkaisuja vastaan, kun turvaistuin rytkyy omaa selkänojaa vasten. Vaikka sitikan C4 GP onkin tila-auto, ei sielläkään tilasyöppöä selkämenosuuntaanistuinta pääse edes kaltaiseni persjalkainen pakoon.

Perhekahvilassa en uskaltaisi asiasta varmaan mainitakaan. Sieltä on tullut aina hyvin kärkkäistä mielipiteitä. Teet sitten sitä tai tätä, niin tai näin.
Tottakai tiedämme turvallisuudesta kirjoitetut faktat. Ja tiedämme ettei jalat kippurassa ole vaarallista. Mutta kyllä 7h penkinpotkintaa mummilareissua ajatellen kiristää jo liikaa jopa vänkärin pipoa. Notta näin meillä. Paskat vanhemmat tässä hei.

Meidän sitikan apina...eikun ipanaosasto. 

Keväällä koittaakin sitten taas uusi tuskailukierros. BeSafe on ihana istuin, mutta armottoman pieni. Painoraja on 18kg ja Santtu 3v (103cm) mahtui häthätää sisävaatteissa istumaan siihen niin, ettei niskatuki painanut hartioihin. Niinpä pitää hankkia pikkuhiljaa isompi ja serkkupoika saa tuon, jos pikkuveljeni kelpuuttaa käytetyn. 

Ehkä ostetaan Roopelle tuollainen isofix vyöistuin kuin Santulla on ja sitten laitetaan Multitechiin valjaat takaisin paikoillen. 

Tässä kohdin on kyllä pakko muistella omaa lapsuusaikaa...toppatakkimytty persuksen alla, jottei vyö hierrä kaulaa. Siis sitten, kun meille viimein tuli auto, jossa oli takapenkillä turvavyöt. 

Itsekin olin about 3-vuotiaana katon kautta kolmesti ympäri onnettomuudessa. Onnekseni etupenkillä siinä 70-lukulaisen escortin etupenkillä, turvavyössä. Muutoin en ehkä tätä kirjoittelisi.

Vain yksi vaippapylly jäljellä

Olen ihan autuaasti unohtanut kirjoittaa siitä, että meidän kohta 4v Roope on viimeinkin yökuiva.
Tai no, ei yökuiva, kun yöllä käy vessassa, mutta yövaipaton.
Viime yönä kyllä kävi pieni vahinko, pikkupöksyt ja pyjamahousut kostuivat, sänky pysyi kuivana. Hiukan myöhässä taisi Roope lähteä vessaan. Tästä tapahtumasta aihe palautuikin mieleen.


Meillä luovutaan vaipoista kyllä hävettävän myöhään. Myönnän laiskuuteni, en vain jaksa luututa lattioita koko ajan. Enkä kuunnella jännitysummetuksen kourissa kiljuvia ipanoita. Yövaipan ovat saaneet tasan niin pitkään, kuin ovat itse halunneet. Kun sitten ovat julistaneet ettei enää vaippaa, niin vahinkoja on sattunut todella vähän.

Meidän komiat herrat

Otoksia perjantain juhlavaatesovituksista. On mulla komiat miehet tuvassa.

Herrasmies Roope, kohta 4v

Herrasmies Ville 2v ja punainen ralliauto.

Santtu-herra 5v juoksi koko ajan kameraa karkuun, 

mutta yhteiskuvaan isin kanssa suostui. 

Pientä piristymistä

Lauantaina Ville oli ihan reppana, eikä sunnuntainakaan pysynyt vielä oikein mitään sisällä. Nesteytys kuitenkin alkoi onnistumaan iltaa kohti paremmin, kun vaihdettiin elektrolyyttilitku ihan tavalliseen mehuun.

 Lauantai aamupäivällä.

Sunnuntai-iltana.

Tänään olo on ollut jo ilmeisen paljon parempi. Ville söi miniaamupuuron, ehkä 3rkl ja joi desin maitoa. Lounaalla tuli jo itse ruokapöytään ja laittoi pari ekaa lusikallista kana-makaronivuokaa ihan itse suuhunsa.
Liekö syömisen ansiota, mutta nyt ei enää näyttäisi ihan niin paljon liikkuessa heikottavan/huippaavan. Siinä missä pari edellistä päivää on mennyt nukkuessa, nyt kiinnosti jo hiukan leikkiminenkin ja irtosipa pieni hymykin.

Äidin pienin söpöläinen.

Rakas junarata.

Kun nuoren miehen välipala, eli puolikas banaani, pieni jogurttitilkka ja maitohuikka pysyivät sisällä ja vireystaso kasvoi kohisten, jätin miesväen oman onnensa nojaan. Lähdin pikkupakkaseen 1,5h dementiahiihtolenkille oikomaan ruotoani. Vietin 2 päivää vessa- ja ruokataukoja lukuunottamatta Villen patjana joko sohvalla tai sängyssä. Sylissä piti saada olla ihan koko ajan.

Näissä maisemissa oli hyvä rentoutua sauvoen.

Laivapuisto pimeällä.

Kävelykatu oli saanut jouluvalot.

Täysin tyylitajuton äiti-ihminen.

Uusia ihonhoitotuotteita

Mahtaakohan enää 2k€ riittää kattamaan kaikkia ihonhoitokulujani viimeiseltä 6 vuodelta. Olen rampannut kosmetologilla Santtua odottaessa, testannut useampaakin kosmetologin tuotesarjaa, hairahtanut tv-shopin tarjouksiin...ja yhäkin naama on kuin petolinnun hanuri. Melko turhaa rahanmenoa siis.
Jollain tätä naamaa on kuitenkin puhdistettava ja kun putsarit nyt loppuivat, tilasin Sokoksen verkkokaupasta ihan uusia tuttavuuksia.
Ajatuksenpoikanen näihin tuli  Kun äiti kelaa -blogia lukiessa. Kaikessa kukkimisessaan tämä kraaterinaama osaa olla hankala. Rasvainen ja kuivan hilseilevä yhtäaikaisesti. Selinan käyttökokemusten perusteella päätin kokeilla onneani ja klikkailin ostoskoriin Laveran tuotteita.

Putsareiksi valitsin testiin sekä geelin, että 

puhdistusmaidon.

Ruusufinni-ihoa ei kuulemma saisi juuri kuoria, mutta

kyllä mun pitää vähintään kerta viikkoon niin tehdä. 

Muuten nenän iho ikäänkuin parkkiintuu. 

Sitten vielä tasapainottava voide, 

Nämä ovat nyt olleet käytössä noin viikon verran. Ja ei ole pahaa sanaa sanottavana. 

Toki ei mitään ihmeparantumista ole tapahtunut, muttei akuuttia huononemistakaan. 

Itseasiassa pitkästä aikaa kasvojen pesun jälkeen iho on tuntunut hyvin puhdistetulta, mutta ilman että ihoa kiristäisi, punottaisi, kirvelisi tai kuumottaisi. Ehdin jo pakkeloida naamani ristiäisaamuna ja puhdistusmaito poisti todella kivasti meikit ilman hankailua. 

Ihan hyvältä vaikuttaa tähän asti. 

Juhlien sijaan sairastupa

Tänään oli pienen veljenpoikani ristiäiset. Eilen illalla soviteltiin ja siliteltiin vielä vaatteita, tehtiin eväitä mukaan otettavaksi ja suunniteltiin aikatauluja.
Nousin aamulla 6:15, laitoin kaffen ja puuroveden tulille ja aloitin (epätoivoiset) ihmistäytymistoimeni.


Ilo ja jännitys uuden veljen/serkkupojan kohtaamisesta vaihtui kuitenkin karvaaseen pettymykseen. Yleensä Ville nousee herätettynäkin kärppänä ylös, mutta tänään insinööri joutui maanittelemaan. Vaisuuden syy paljastui hetkeä myöhemmin, kun Ville oksensi aamupuuronsa kaaressa.
Toinen laatoitus tuli mun sylissä.
Eilisiltana Roope ja Ville riekkuivat työhuoneessa ja asiaanhan kuuluu aina se kuuluisa itku pitkästä ilosta. Isoveljen lausunnon mukaan Ville kopsautti päänsä. Ehkä olisi siis ollut teoriassa mahdollista, että Villellä olisi aivotärähdys ja oksenteli sen takia. Entä jos mä lähtisin isojen poikien kanssa. Todennäköisempi vaihtoehto kuitenkin lienee päiväkodista tuliaisiksi tuotu noro tms. oksutaudin aiheuttaja. Juhlissa päätähtenä oli kuitenkin pieni vastasyntynyt serkkupoika ja juhlavieraissa liki 90 isoäitini, niin tehtiin päätös jäädä koko poppoo kotiin. Jos tässä tuvassa yhdellä on noro, niin ihan kohta on lopuillakin.


Harmittaa. Ja säälittää tuo pikkureppana. Sisällä on pysynyt ehkä 2dl ab-joguttia ja desin verran elektrolyyttijuomaa. Vaippa on pysynyt ruutikuivana, joten huomenna kutsunee Tammisaaren sairaala ja tiputus ettei kokonaan kuivahda.

Päiväkotikuvauksen saaliit

Olen sen verran tumpelo tietkoneiden kanssa, että en yrittänytkään keksiä, kuinka saisin linkitettyä trion päiväkotikuvien koevedokset tänne.

Sen sijaan homman sai hoitaa uskollinen canon kuva kuvasta periaatteella. Tilailin pienen henkilökohtaisen konkurssin edestä kuvia sukulaisille jaettavaksi.

Santtu tahtoi omiin kuviinsa lego- reunukset. 

Miksi, oi miksi, aina kuvaushetkellä pitää olla orkonen naamassa??

Tässä kuvassa Roopen valitsemat kehykset jäivät pois näkyvistä, 

mutta pätkä valitsi ilmapalloja.

Aika hyvin oikeni ja vaaleni päiväkotiturmassa heilumaan käynyt

yläetuhammas. Oli välillä jo todella tummanharmaa.

Meidän kuopuksen kehyksiin tuli autoja, kuumailmapalloja ja muita kulkupelejä.

Kampaukset kaikissa kuvissa á la insinööri.

Sormi ennätti juuri ajoissa pois nenästä. 

Tämä oli ainoa kelvollinen otos, sen verran levotonta alkoi olla trion meno. 

Äidin omat riiviökultamuruset vuotta aiemmin. 

Impulssiostos lelukaupasta

Käytiin poikien kanssa tuossa yks päivä kirjastossa ja samalla poikettiin lelukauppaan katsastamaan kastelahjaosasto pienen serkkupojan ristiäisiä silmälläpitäen.

Sieltä tarttui mukaan kastelahjan sijaan geomag- paketti. Taas 86 pikkuhilua poimittavaksi lattialta ennen imurointia.Mikähän päähänpisto sekin oli.
Ehkä se kävi sitten eräänlaiseksi palkinnoksi psykologitestien suorittamisesta. Yritys kun oli kuitenkin ollut siellä ihan hyvä, vaikkei lopputulos ihan normaaliin yltänytkään.

Paketti oli geomag mechanics- sarjaa ja siitä saa rakenneltua

erilaisia propellihärveleitä, jotka liikkuvat magneettien hylkimisvoimilla.

Ne syyskuun synttärijuhlat

Jokohan sitä jonkun kuvan laittaisi syyskuun lopulla juhlituista Santun ja Villen synttäreistä.
Eihän aikaa olekaan vierähtänyt kuin karvan vaille 2kk. Huoh.
Mutta aina kun piti kirjoittaa aiheesta, oli kuvat yhä järkkärin muistikortilla, puhelimen selain ei taas tue picasaa ja ja seli seli.

Edellisenä iltana väkersin iltamyöhään kakkua meidän sankareille. Ei siitä järin nätti tullut, mutta syödyksi se kyllä tuli.

Tulipa pimeä kuva ja typerässä kaupassa ei ollut valkoisia 

suorakaidekakkupapereita...hukkui hiukan tuo idea Pekka- veturin

sivuraiteesta ja tunnelinsuista.

Santtu puhaltaa kynttilät jo kuin ammattilainen.

Ville sai hiukan apua Heli-tädiltä.

Ihan pikkuporukalla juhlittiin, mutta silti lahjoja kertyi molemmille varsin kivasti.

Santun saalis: Pari hupparia, muovailuvahaa ja

muumi emalimuki, jossa pikkuinen karkkipussi.

Pimeässä hohtava geomag kuukulkija.

Ja sitten tietty kakun päällä kököttänyt Santtu-veturi hiilivaunuineen.

Enkä näemmä muistanut kuvat Kätyri-palapeliä.

 Villen saalis: Pari paitaa, sukkia, värikynät ja

kiukkutipu emalimuki karkkipussin kera.

Täti toi päivän suosikit. Tuomas kylpypyyhe ja 

sporttipullo. Nyt kelpaa otaa saunahuikkaa.

Sitten Ville sai kakun päällä olleen Pekka-veturin ja

Tuomaksen pienen starttiratapaketin kera.

Tuomas tottakai heti testiajoon.

Serkkutytöt rakensivat melkoisen rataverkoston takkahuoneen lattialle.

Siinä kelpasi puksutella uusilla vetureilla.

5v askartelee

Isänpäivä lähestyy ja Santtu tahtoi ihan itse askarrella ukille kortin.
Aihe ei ehkä ole sesonkiin sopivin, vaikka toisaalta kyllä täällä vielä kärpässieniäkin näkyy ja vasta tänään insinööri parturoi viheriöivää nurmikkoa.

 Sieni ruohotupsuineen on 5v itse saksimia, 

pilkkuja mut käskytettiin pyöristämään, 

kun omat tekeleet eivät herraa miellyttäneet.

Ja mikäs kärpässieni se olisi, jos alle ei tulisi mörrimöykkyä. 

Jostain kumman syystä kaikki pitää koristella glitterillä. 

Selkärangattoman mässäilijän asukriisi

Veljenpojan ristiäiset lähestyy kohisten. Vaatehuoneen oven avaaminenkin aiheuttaa ahdistusta, kun ei siellä ole mitään järkevää päällemahtuvaa.
Viimeisestä synnytyksestä on kulunut rapiat 2 vuotta, mutta tämä mamma on yhä löysä lösö. Ihmekös tuo, kun selkärangattomana en saa hillittyä suklaan, karkin tai juustojen mätöstelyä. Ikää 36v ja ei rahtuakaan itsekuria. Prkele.

Aikanaan tilasin 2 maximekkoa veljeni häitä silmälläpitäen. En haluaisi laittaa samaa mustavalkoista taas päälleni, kuin silloin toukokuussa -14. Siirsin toivoni korallinväriseen, mutta saahan nähdä.
Raskauksien ja imetysten loputtua olen saanut hyvästellä Pamela-varustuksen. Niinpä yläosa ei enää istukaan.

 Kainaloista mekko lököttää ja 

rintsikat paistaa. Ei hyvä.

 Tällä pitsijakulla voisi hiukan 

peittää virheitä.

Mutta ei sekään poista tosiasiaa, että

olen läskiplösö.

Myös nilkat olisi ihan kiva omistaa, 

omat ovat mallia tolpat.

Psykologin loppulausunto

Tänään käytiin insinöörin kanssa kahdestaan kuuntelemassa psykologin ja sosiaalikuraattorin yhteenvedot.
Testattuja osa-alueita oli useita, mutta kautta linjan Santtu tuomittiin ikätasoaan heikommaksi. On jälkeenjäänyt niin kielellisesti kuin motorisestikin.
Eli nyt sitten on edessä toimintaterapeutin hoitojakso, pituus x. Puheterapeutin koulattavaksi heti, kun tähän peräreikäkyläpahaseen sellainen taas joskus saadaan. Ja sitten vielä neurologille, jotta saadaan Santtu Kelan jälkijättöisten terapialeireille tms.


Nämä käynnit olivat viime vuoden neuvola-päiväkotitehotiimin pohjalta, huomenna viisastenkerho kokoontuu jälleen. Koska Roopen ryhmän viisastenkerhoon kuuluva hoitotäti kysyi suoraan, saako Roopen ongelmat ottaa puheeksi, niin lisää ongelmalapsia on luvassa.
Tällä laiskapaskamutsilla on nyt takki aika tyhjä ja fiilikset pahasti pakkasella.