kolmen kopla

kolmen kopla

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Toista kouluviikkoa mennään

Santun ensimmäinen kouluaamu jäi multa väliin, kun matkustettiin Villen kanssa Helsinkiin. Sain kuitenkin aamulla klo 6:50 viestin, heti kun herra ekaluokkalainen oli herännyt. Santtu on kova ottamaan selfieitä ja lähettää niitä MMS:mä milloin mummille, ukille tai meille vanhemmille.

Seuraavat kuvat tulivat insinöörin kännykästä. Aamupuuro oli saatu eteen ja jo ennen hampaiden pesua oli herra verkkatakki päällä valmiina lähtöön. Koulun alkuun olikin enää tunti. 😁



Sinne herra ekaluokkalainen sitten lopulta kirmasi, ylisuuri reppu selässä keikkuen kohti autoa. Ja kyllä melkein tippa tuli linssiin, kun näin vauvani jonoon järjestäytymässä. Niisk. 



Ekan kouluviikon kaksi viimeistä päivää käveltiin Santun kanssa kotiin. Kolmisen kilometriä on taivallettavaa. Ja riippuen reitistä (kallio ei siis kuulu opetettuun reittiin 😉), aikaa kului noin tunti. 





Perjantaina pysähdyttiin liiterissä hakemassa pillimehu. Perjantaipullot kourassa puistonpenkillä. 😂
Ja voi kuinka uusi hieno lippis on ollut mieleen. Kiitokset vaan vakuutusyhtiö If:lle. 👍😎





tiistai 15. elokuuta 2017

Eka kouluaamu edessä

Mun isoin vauva menee aamulla kouluun. En tajua mihin kesä hävisi, sillä vastahan tämä kaveri jammaili toukokuussa Valvomon mikä kesä- biisin tahtiin eskarin päättäjäisissä. Silloin satoi vielä suunnilleen räntää, sillä kai toveri jammaili topparukkanen kourassa. 😎😂

Nukkumaan mennessä tuleva ekaluokkalainen suunnilleen tihrusti itkua, kun pelottaa mennä kouluun. Siellä pitäisi jo osata lukea ja kirjoittaa, kun kaikki kaveritkin osaa. Hän ei kuulemma koskaan opi mitään eikä muista. 
Tässä kohdassa on tunnustettava suuri henkilökohtainen laiskuuteni, sillä en ole todellakaan aktiivisesti yrittänyt herraa opettaa lukemaan saati kirjoittamaan. Meidän päivissä on niin paljon kaikkea muutakin, en vain jaksanut. 
Mun vauva on kasvanut isoksi ja menee kouluun. Ja minä en ole sitä todistamassa, kun liian iso keikkuva reppu selässään  katoaa koulun uumeniin. 😭😭
Meillä on Villen kanssa aamulla lääkärin vastaanotto Helsingissä klo 8:15. Lähtö tasan kuudelta ja mä vielä keikun hereillä. Perhosia vatsassa isoveljen puolesta. Ollaan varmaan käynnin loppupuolella, kun isoin veljeksistä aloittaa opintiensä klo 9:15. Ehkä ehditään sentään kotiin vastaanottokomiteaksi, kun Santtu pääsee 12:15 koulusta. Jos vain junalakko ei jumita meitä ruuhkiin. Nyt uni-Masaa jahtaamaan, ehdin ehkä vielä ruhtinaalliset 3,5h nukkua. 😬

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Tuumori ennallaan

Me kävimme tiistaina Villen kanssa Helsingissä, oli taas lääkärin vastaanoton ja kontrolli-MRI:n aika. Aamulla herättiin ennen kukonpieremää puurolle, kun paasto alkoi kuudelta. 
Äiti näytti oikein ihastuttavan freesiltä 
herättyään 4:30 puuron keittoon. 

Pikku-ukon aamupala saatiin pakettiin oikein hienosti 
määräajan puitteissa ja rutiininomaisesti Ville otti aikaisen 
kello viiden herätyksen ilman isompia kärttyilyjä. 
Äidillä olisi opittavaa lapseltaan.


Mutta hyvä ruoka, parempi mieli. 
Saatuani saavillisen kahvia alkoi omakin päivä luistaa. 

Matka Helsinkiin sujui hyvin ja päästiin perille sen verran hyvissä ajoin, että pikku-ukko ehti leikkimään odotustilassa junaradalla. Lääkäri oli oikein tyytyväinen näkemäänsä, potilaasta on virtaa kuin pienessä kylässä. Liekö hoidot syyllisiä, piskuinen on Ville vieläkin veljiensä rinnalla. Mutta saatiin mittaa jo yli metrin verran. 103cm ja 18,2kg.  
Pari kuvaa tuli napsittua reissusta. Reipas pikku potilas oli, kun tällä kertaa oli ihan ensimmäinen kerta ilman keskuslaskimokatetria. Käteen piti laittaa viggo ja se oli mennyt tosi hienosti. Vaikka uni-Sanna ja uni-Jukka olivat kumpikin lomalla. Uni-Maijun sylissä oli turvallista antaa lääkärin laittaa unikorkki käteen. 

 Joko mentäis??


 Ohi on. Ruokaa napaan


Tänään sitten sain puhelun, kuvat oli lausuttu. Tuumori oli ennallaan. Ei muutoksia edellisiin kuviin verrattuna. 😎👍💕💕💖

lauantai 24. kesäkuuta 2017

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Kesäfiilis

Pikaisesti päivän puuhien lomassa. Kuva kertokoon fiilikset. Äidin muruset ja kesä. 💕💕😎


maanantai 12. kesäkuuta 2017

Heippa cvk!

Perjantaina 9.6. oli siinä mielessä jänskä päivä, että Villen kanssa reissattiin Helsinkiin operaatioon nimeltään keskuslaskimokatetrin poisto. Operaatio sujui hyvin ja päästiin samana ​iltapäivänä kotiin. Tulevana perjantaina saisi kurkkia pinkin lapun alle ja jos haava näyttää parantuneen hyvin, voi lauantaina suunnata vaikka löylyihin.
Melko huisia.
Tänään tietysti mieli oli hetken mustana, kun ensimmäisen kerran pitkään pitkään aikaan piti verinäytteet ottaa kyynärtaipeesta. Selvittiin  siitä vaikka 2 reikää tulikin. Toinen näytteenottaja onnistui paremmin pienen suonen jahtaamisessa. Kunhan saadaan pätkä saunaan ja ryplyyaltaaseen, niin ehkä ilo niistä auttaa kestämään pistelyt paremmin. Ja äitikin ehkä oppii ajan kanssa emlaamaan niin hyvin, ettei sattuisi kovin paljon.

Ohi on! 
Komea tuuletus viimeisen katetrihuollon jälkeen. 


Poissa. 😎👍

Ehkä tämä kirjoittelukin alkaa kohta luistamaan, kun viimein keksin kuinka saada kuviakin mukaan suoraan kännykällä kirjoittaessa. Ei ole äiti blondi, ei toki. Mitä nyt meni yli puoli vuotta keksiä se. 😂

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Toivo, niin tarpeellista ja vaarallista

Edellisen kerran kun istuin kuuntelemassa tuomiota Villen MRI:stä, uutiset saivat toivon heräämään. Toivon, joka oli jo hiipunut liki olemattomiin yli vuoden taistelun tiimellyksessä. Kasvain oli pysynyt ennallaan yhden kuvausvälin ajan.

Liekö siis ihme, että tällä kertaa menin hiukan liiankin toiveikkaana ja reteästi takki auki lääkärin vastaanotolle. Ja sieltä se tuli taas päin naamaa. Ensimmäinen sana joka upposi tajuntaan oli kasvua. Henkinen romahdus. En missään muodossa halua kuulla kasvusta Villen kasvaimesta puhuttaessa.
Ja ei. Tilanne ei ole katastrofaalinen. Kasvaimen kiinteä osa on edelleen pysynyt ennallaan. Mutta kystinen osa oli hiukan kasvanut. Nesterakkuloiden koko sitten taas voi vaihdella kuvausten välillä ihan "harmittomastikin".  Tottakai kystien turpoaminen voi johtaa taas paineoireisiin. Joka tapauksessa lääkärit ovat tyytyväisiä siihen, että kiinteä osa on hallinnassa. Sen perusteella tehdään johtopäätökset hoitojen vaikutuksesta. Ja niillä eväin hoito näillä uusilla lääkkeillä jatkuu. Maanantaina aloitettiin itse asiassa taas uusi kierros.

Ville on touhukas ja iloinen. Tänään tuli ajanvaraus toimenpiteeseen, joka toisaalta hirvittää ja toisaalta riemastuttaa.
9.6. Villeltä poistetaan keskuslaskimokatetri. Ilman korvaavaa yhteyttä. Letkut ovat olleet jo pitkään pelkästään näytteenottoa varten ja näitä kontrollikuvausten nukutuksia varten. Nesteytystä tai solutankkauksia ei olla tarvittu pitkään. Letkujen poisto tietää tiettyä vapautta kesään. Voi vaikka saunoa ja uida. Hiukan hirvittää, kuinka sormenpääverinäytteet ja viggot saavat herran hiiltymään. Toivottavasti paha mieli on niistä lyhytaikaista ja ilo uudenlaisesta vapaudesta isompi. Omakin mieli alkaa taas olla seesteisempi. Patin kiinteä osa on hallinnassa. Sitä olen hokenut kuin mantraa. Kirves pysyköön poissa kaivosta.