Lauantaina Ville oli ihan reppana, eikä sunnuntainakaan pysynyt vielä oikein mitään sisällä. Nesteytys kuitenkin alkoi onnistumaan iltaa kohti paremmin, kun vaihdettiin elektrolyyttilitku ihan tavalliseen mehuun.
Lauantai aamupäivällä.
Sunnuntai-iltana.
Tänään olo on ollut jo ilmeisen paljon parempi. Ville söi miniaamupuuron, ehkä 3rkl ja joi desin maitoa. Lounaalla tuli jo itse ruokapöytään ja laittoi pari ekaa lusikallista kana-makaronivuokaa ihan itse suuhunsa.
Liekö syömisen ansiota, mutta nyt ei enää näyttäisi ihan niin paljon liikkuessa heikottavan/huippaavan. Siinä missä pari edellistä päivää on mennyt nukkuessa, nyt kiinnosti jo hiukan leikkiminenkin ja irtosipa pieni hymykin.
Äidin pienin söpöläinen.
Rakas junarata.
Kun nuoren miehen välipala, eli puolikas banaani, pieni jogurttitilkka ja maitohuikka pysyivät sisällä ja vireystaso kasvoi kohisten, jätin miesväen oman onnensa nojaan. Lähdin pikkupakkaseen 1,5h dementiahiihtolenkille oikomaan ruotoani. Vietin 2 päivää vessa- ja ruokataukoja lukuunottamatta Villen patjana joko sohvalla tai sängyssä. Sylissä piti saada olla ihan koko ajan.
Näissä maisemissa oli hyvä rentoutua sauvoen.
Laivapuisto pimeällä.
Kävelykatu oli saanut jouluvalot.
Täysin tyylitajuton äiti-ihminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti