Syöpävuosi numero 3 käyntiin

Eilen oli Villen leikkauksen toinen vuosipäivä. Minne ihmeeseen on hurahtanut kaksi kokonaista vuotta???

Ensimmäinen vuosi oli aika synkeää rämpimistä. Etoposidi- yliherkkyys, hoitosuunnitelman vaihto sen takia. Aikaistetulla aikataululla toteutettu sädehoito, kun kasvaimen jäänteen kasvu alkoi aiheuttaa uusia paineoireita. Kortisoniraivolla terästettyä 2v uhmaa. Tuumorin progressiota uusien sytostaattien läpi. Epätoivoa. Tuskaista syömistä. Solutankkauksia ja kasvutekijäpistoksia. Koko ajan hoidot sujuivat teknisesti ottaen hienosti...huonoin tuloksin.  Joulukuussa 2016 astuttiin uuden ajan kynnykselle, kun meille esiteltiin kokeellisen hoidon mahdollisuus. Globaalin tuumoritiimin suosituksen mukaan aloitettiin nämä nykyiset vorinostaatti-temotsolomidi- kuurit.

Vuonna 2017 saatiin viimein kuulla sana "ennallaan". Kasvain, joka aiemmin kaikista yrityksistä huolimatta kasvoi vain, olikin näillä uusilla lääkkeillä stabiilissa tilassa.
Solutankkauksia ei ole ollut sitten 2016 marraskuun lopun jälkeen yhtään. Osastolla ollaan oltu viimeksi vissiin maaliskuussa 2017. Katetri poistettiin kesäkuussa 2017. Voi sanoa toisen syopävuoden olleen huomattavasti seesteisempi.  Ainakin mitä tulee syöpä- asiaan. Parisuhdekoukerot on ihan oma lukunsa. Jonkinlainen identiteetti/keski-ikä/mikälie latvaroso- kriisi vaivaa allekirjoittanutta yhäkin.

Kolmas syöpävuosi aloitetaan heti jännittämällä MRI:n tuloksia. 6.2. on tulosten purku Villen kuukausittaisen lääkärintarkastuksen ja lääkkeiden haun yhteydessä. Samalla kertaa tulee myös neurologi tekemään laajemman tarkastuksen. Tänään juuri päiväsairaalassa sain muistutuksen, kuinka ennusteilla ei oikeastaan tee mitään. Yksilötasolla onnistuminen on lopulta joko 0% tai 100%. Vaikka Villen ikä ja tuumorin poiston jääminen osittaiseksi ovatkin ennustetta huonontavia seikkoja, niin kirvestä ei heitetä lepikkoon tahi kaivoon ennen kuin läski leidi laulaa.