Tulipalo, äiti apua, meillä on tulipalo!

Sen verran leutoja ovat olleet nämä niemennokan "talvipäivät", että lämmittää ei juuri ole tarvinnut.
Tänään mittarissa oli kuitenkin pakkaslukemia ja ajattelin sytyttää tulen takkaan. Pojat vaan olivat jo kevättalven takkatulet unohtaneet, joten kiljuivat kuorossa "tulipalo, tulipalo, äiti sammuta se".

Alkupaniikin jälkeen missään muualla ei sitten kelvannutkaan leikkiä. 

Tulipahan testattua joululahjani kuvausominaisuuksiakin.,

ei tämä tabletti puhelimelle pärjää.

Äiti,äiti, äitiiii...nyt joulu, on joulu!

Meidän 5v on aivan täpinöissään. Mä olisin kyllä mielelläni nukkunut pitempään kuin 6:15 ennen tuon julistuksen kuulemista.
Kaipa tästä pitäisi vääntäytyä ylös puuron keittoon. Edes yksi säädyllinen ateria nuorisolle tälle päivälle. Jouluruokien menekki on arvoitus ja siskon rusina-pähkinäkulho kokee kovia kolmikkomme käsissä.
Mutta hei, tänään on joulu. Murehtikaamme kaloreita, liikakiloja ja päivärytmin sotkeentumista vasta huomenna.


Oikein hauskaa joulua kaikille teille, jotka olette blogiani piipahtaneet lukemassa.

Äidin rakkaat tonttuset

Lyhyestä virsi kaunis. Söpöläisiä. Rakkaita. Riiviöitä. Ihan(ia) tonttuja.

Tonttu harvahammas aka Santtu 5v.

Roope-tonttu melkein jo 4v. Alle kuukausi synttäreihin, jaiks.

Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä, velmuilee

Ville-tonttu 2v.

Viimepäivien puuhasteluja

Joulu tulee, halusipa tahi ei. Vaikka en niin jouluihminen olekaan, niin lapsille järjestän mielelläni jotain pientä kivaa.
Tehtiin viime viikolla ihan alusta asti piparitaikina ja se sitten työstettiin tottakai pipareiksi. Ja niitä koristeltiin, jotta sokerilataus niitä syödessä olisi varmasti riittävä.
Tuurillaan jopa netistä valtsemani piparitaikinan ohje oli suuta miellyttävä, niin maultaan kuin lopputuloksen koostumukseltaankin. Insinööri kun ei tykkää liian kovanrapsakoista pipareista.

Hyviä olivat.

 Yhtenä kauniina aamuna tonttu oli tuonut "joulukalenteriylläriksi" tekstiilitusseja, tyynyliinoja ja tekstiilivärejä. Santtu toimi ensimmäisenä testaajana ja koristeli itselleen ihan ikioman tyynyliinan.

Sen verran tiheää pulputusta kuvan tarinasta tuli, etten nyt saanut

lopullista selvyyttä onko kuvassa dinosaurus, Santtu itse vai supersankari viitassaan.

Luultavasti näiden yhdistelmä??

Pulloissa olleita tekstiilivärejä käytettiin sitten mummin ja ukin joululahjojen valmisteluun. 

Tänä vuonna riitti vielä pesrus 50x60 tyynyliina herrojen räpylöille, 10v päästä tarvittaisiin lainapeite (jos pojat tulevat äitiinsä). Varvasperhostyynyliinat lähtevät huomenissa postikustin matkassa kohti Siilinjärveä. 

Ukin tyynyliina.

Ja mummin tyynyliina, pinkkinä tietty. 

Mammalle on myös tehty omansa. 

Jaa että mitä pyykkirästejä...

Joskus näky kodinhoitohuoneessa melkeinpä masentaa. Tilanteeseen toki aina vaikuttaa edellisen päivän laiskottelu, kun ensimmäisiä pestyjä ja rummutettuja petivaatteita ei heti mankeloi. Tämän perheen pyyhe- ja lakanapyykkipäivä(t) tietävät noin 4 koneellista.

Pyyhkeiden mentyä kaappeihin, jäljelle jäi aika kaksi tursuilevaa

korillista mankeloitavaa. "Jihuu".

Aloittaminen oli se hankalin vaihe. 

Noin tunti ja vartti savottaan tuhraantui

ja taas oli (suht) sileää kaappiin laitettavaksi.

Ihana anoppini osti aikoinaan mankelin tuparilahjaksi.

Äitiii, ei päiväunille, ei minua väsytä yhtään

Otsikon lauseen saan kuulla kotioloissa aika monesti, kun lounaan jälkeen tulee se aika päivästä, jolloin pikkuisimman on aika ruveta päikkäreille. Hoitopäivinä Roope kyllä pääsääntöisesti nukkuu muiden mukana.
Aina silloin tällöin unimasa yllättää herra melkein 4ween kotonakin...

 Säkkituoliin uuvahtanut elokuvan katselija. 

Uni ei katso paikkaa (eikä asentoa) näköjään. 

Tuulee niin että hampaat lähtee

Täällä on lähipäivinä tuullut ihan kiitettävästi. Taisi jopa jossain Iltasanomien verkkosivuilla vilahtaa maininta Russarön tuuliluvuista. Puuskat hipoivat jo kolmeakymmentä metriä sekunnissa.


Aiemmin kirjoittelin Santun heiluhampaasta. Se otti ja irtosi 4.12. Naapurihammas heilui myös. Eilen hakiessani pojat päiväkodista, Santtu juoksi riemusta kiljuen vastaan ja selitti innoissaan, kuinka myrskytuuli nappasi hänen hampaansa ja heitti sen kuheikkoon. Kouluportti elikkäs koululaisen veräjä on nyt sitten kahden hampaan levyinen. Ja ihan kuin lusikankärki olisi kilahtanut, eli kyseessä saattaisi ihan oikeasti olla spontaani- eikä pikkuveliavustettu hampaidenpudotus.

Sarjassamme äidin kootut selitykset...

Nyt kun itselläni on hoitovapaan jälkeen takana jo melkein kokonainen kalenterivuosi töitä ja insinöörinkin työhönpaluusta kulunut about 4kk, ajattelin viimeinkin osallistua joulupuu-keräykseen. Emme todellakaan ole mitään hyvätuloisia, mutta pärjätään kuitenkin kohtuudella. Olisin voinut osallistua jo aikana ennen lapsia, mutta ainakin täällä kovin vähäistä on ollut mainostus. Paikallisaviisia emme ole tilanneet, ehkä siinä on ollut mainoksia. Naamakirjaan en ole kokenut tarvetta liittyä, siellä ilmeisesti olisi ollut myös mainosta ja ohjeita.


Keräyshetket osuivat tietystikin todella huonosti yksiin mun töiden kanssa. Niinpä tänään, viimeisenä keräyspäivänä, oli pakko ottaa ipanat mukaan joulupukin avustuskierrokselle. Ensin katsomaan mitä lipukkeita on tähteillä. Valitsin kaksi. Näin jälkikäteen ajateltuna taisin olla kurja pukin apulainen. Molemmat paketit olivat pehmeitä. Ja kun nyt lueskelin joulupuu-keräyksistä kokemuksia keskusteluketjuista, taisi mennä vikaan ja pahasti. Toivottavasti tylsillekin lahjoille kuitenkin löytyy vastaanottaja. Tytön pakettiin sujahti Frozen aiheisina tunika ja hiuspanta. Pojan pakettiin kätyri-collegepaita. Ehkä ensi jouluna osaan jo kuvion ja keksin jotain parempaa.


Selittelyn aika koitti, kun vaatteet pakattiin joulukääreisiin. Eikö pukki tuokaan kaikkia lahjoja, ihmetteli Santtu. Kyllä pukki tuo kaikki lahjat, mutta tontuilta tuli äidille kännykkään viesti, että korvatunturilta oli oikeankokoiset paidat loppu ja ilman apua eivät saa lahjatilauksia valmiiksi. Paketit vietiin lopuksi k-kauppaan, sopivasti pakettiautomaatin luo. Toivottavasti isoimman usko pukkiin ei nyt kärsinyt kovin pahasti.


Jouluiloa on nyt sitten ainakin yritetty jakaa. Pojille koitan järjestää jotain pientä jouluista kalenterin tapaista. Tälle päivälle tonttu oli tuonut aineksia piparitaikinaan. Jospa tästä illan aikana saataisiin moinen aikaiseksi. Pikkupaakarit olivat aamulla ihan innoissaan. Ehkä jouluinto vielä joskus tarttuu minuunkin. Ehkä kaivan kaapin perältä Leevi and the leavingsin joululevyn. Sen biisi 'jouluksi mummolaan' on aiheeltaan tälle äiti-ihmiselle hyvinkin tuttu.

Veronpalautukset haisemaan

Tänään sain viimeinkin aikaiseksi toteuttaa ostosreissun Saloon. Ajatuksissa tottakai vuodenaika huomioiden joulupukin avittaminenkin, mutta päätarkoitus oli jotain ihan muuta, Jotain, jota vihaan enemmän kuin juurihoitoa. Rintaliivien ostaminen.

Vanhoista liiveistäni 90% suoriutui enää peittämistehtävässä. Elastisuudesta ja tuesta sai vaan haaveilla. Enenevät niskahartiaseudun kivut kuitenkin patistivat hiljaksiin kauppaan.

Pitkällisten sovittamisten, kaupanvaihtojen ja tuskastumisten jälkeen mukaani tarttui 4 liivit. Ja ne eivät todellakaan saa seksikkyydellä sukkia pyörimään insinöörin jaloissa. Ehkä kuitenkin suojaavat mun leukaani mustelmilta.
Seuraavat kuvat eivät sovellu herkkähermoisille.

 Lindexiltä  tissipussit siviilikäyttöön.

 Anttilasta Swegmarkin luottoliivit. Näitä tuli ostettua mustat ja valkoiset.

Kevyesti ketutti, kun telineessä oli tarjous "ota 2 samaa tuotetta, saat toisen -30%". 

Arvatkaas vaan oliko värillä väliä. Sama malli, eri väri..ei alennusta. Ja kummastakaan 

ei ollut sopivaa kokoa 2 kappaletta. Prkele.

 Nämä Anttilan alerekistä löytyneet Swegmarkit oli päivän ehdottomat lempparit.

Eikä niitä sitten tietenkään olleet kuin yhdet. Prkle potenssiin 16.

Tykästyin siis tähän selkäkappaleeseen. Tosi tukeva.

Ja auta armias noita jenkkakahvaselkämakkararöllylöitä.

Rintaliiviostoksiani rajoittaa ja vaikeuttaa aina sopivan koon löytäminen. Tällä kertaa sopivaksi osoittautui koko 75E. Ihan himpun olisi varaa laihduttaa.

Jotta mulla nyt olisi jouluksi jotain päällemahtuvaa, ostoskoriin eksyi tällainen rätti. Mekko vaiko tunika, en tiedä tarkalleen määritelmää.

Kotipeilissä perse näyttää kyllä leveämmältä kuin sovituskopissa. 

 Sivuprofiili on luokkaa rv15-17...

Leikkaus oli kiva, siihen tykästyin. Harmi kun kroppa 

ei ole paremmassa kuosissa.

Päivän totaalisin heräteostos tuli kookengän kohdalla. Kenkien ostaminen on melkein yhtä helvetillistä kuin rintaliivien osto. Tapahtui maailman ehkä 57. ihme ja mulle mahtui alehyllystä nämä kaunokaiset, koko vain 41. 

Harmi kun jalat ovat tällaiset paksut tolpat.

Saapikkaiden koko takaosa on venyvää materiaalia, sillä sain nämä jalkaan.

Lasten joululahjoihin perehtynen toisella kertaa. Henkisesti varsin rankan ja kukkaroa kovasti koetelleen ostosreissun päätteeksi tämä hevisaurusäiti rentoutui automatkan kuunnellen sulosäveliä. 

Ihan parasta kun saa luukuttaa sydämensä kyllyydestä. 

Luultavasti monikaan ei jaa mun käsitystä sulosävelistä...