Ipanat nukkuu...

Viime viikko ja etenkin mennyt viikonloppu olivat melkoista hulinaa.
Viikko huipentui sunnuntaina vietettyihin 5-2 -kemuihin, joissa yhdellä iskulla juhlittiin Santun ja Villen synttäreitä.
Jotta mulle jäi edes hitunen valmisteluaikaa, piti tekaista yksi 16h työpäivä. Omien aamuvuorojen jälkeen tein aamuillan, jotta sain viimeisen yön vapaaksi. Listan mukaan vapaat olisivat alkaneet lauantaiaamuna klo 05:45. Kivaa, kun yleensä löytyy halukkaita vaihtovuoroihin.

Lauantaina täytin 36v. Käytiin illalla insinöörin kanssa kahdestaan saunassa, popattiin kulho popparia ja join siiderin. Ihan holillisen. Siinäpä sitä jo juhlaa kerrakseen.

Tänään on sitten äiti paheiden tiellä, kun ipanat sammui.
Suihku kestoltaan >2min-check. Savinaamio ja jokin super calming seerumi (jonka en siis hetkeäkään kuvittele auttavan mitään) sen perään- check. Areenalta pyörimään Midsomerin murhia ja epäterveellinen iltapala sohvannurkassa, kummitädiltä saadut villasukat jalassa-in process. Pari lukua lahjakirjasta - yet to come.

Näihin tunnelmiin...

Ja no worries, en mä aina tissuttele, kun ipanat nukkuu.

Kilon meloni

Kasvihuoneesta saatiin kylmästä alkukesästä huolimatta ihan kivasti satoa tänä vuonna.
Kurkkuja, kirsikkatomaatteja, yrttejä, salaatinkeriä. Kaikkia edellä mainittuja nuorisokin vähintään maistoi, mutta yksi kasvatti oli yli muiden. Sitä piti käydä joka aamu katsomassa ja kastamassa. Ja se jokin oli vesimeloni.

Ensimmäisen yrityksen saldoksi jäi yksi ainoa meloni. Se punnittiin ja painoa oli 1001g.
Ensi kesänä uusi yritys. Pitää olla ahkerammin sudin kanssa touhuamassa.

 Se näytti aivan vesimelonilta.

Ja huolimatta aneemisesta väristään, maistui vesimelonilta.

Oli vieläpä sangen makea ja mehukas. Jopa mun suuhun, itse

en isommin kyseisestä herkusta perusta. 

Kohta 5 vuotiaan taideteoksia

Santulle on nyt viimein varattuna 5v neuvola. Siellähän tehtäviin kuuluu mm. piirtämistä.
Meidän nuoren herran kynäote ei tule edelleenkään kelpaamaan, vaikka onkin jo vuodessa petraantunut. Tällä hetkellä Santtu tykkää "piirtää", paperia kuluisi yhden paperikoneen viikkotuotannon verran, jos vaan antaisi. Välillä paperilla on suttua, välillä jotain etäisesti tunnistettavaa.

Pistämpä tähän näytille herran taideteoksia ja vasta ihan loppuun oikeat vastaukset.
Ehkä joku jopa tunnistaa jotain kuvista. Viimeisimmässä tosin piirustusväri olisi voinut olla parempi.

Ja sitten ne oikeat vastaukset ylhäältä alaspäin: 

Lehmä, avaruusraketti, robotti, roskarekka ja veturi hiilivaunuineen. Tunnistitko jonkun?

Vaikka piirustuksia tulee nyt liukuhihnalta, en nyt tähän hätään löytänyt yhtään uutta perhepotrettia. Pääjalkaiset ovat kehittyneet siinä määrin, että ukot ovat saaneet vartalon. 

Ensimmäinen käynti psykologilla

Viime viikolla kaupungin sosiaalikuraattori soitti ja kertoi psykologille viimeinkin löytyvän aikoja.
Melkoista sovittelua vaati käyntien ajoitus, kun psykologi on töissä tiistai-perjantai virastoaikaan, sosiaalikuraattori puolestaan maanantai-torstai ja meillä on molemmilla vuorotyö, eikä pikkuveljiäkään voi jättää vahtijatta.
Ensimmäinen käynti oli tosiaan tänään. Insinööri vei Santun nuppitohtorille 10:15 ja haki 45min myöhemmin.
Yritin illan mittaan kysellä oliko siellä kivaa, minkälaisia tehtäviä Santtu sai jne.
Keskustelu herra 5ween kanssa oli suunnilleen
Teittekö tehtäviä? - Joo.
Osasitko tehdä kaikki? -En.
No mitä et osannut tehdä? - Liian vaikeita.


Tältä pohjalta on siis paha sanoa juuta tai jaata, oliko siellä kivaa.


Seuraava kerta on 23.pvä ja heti perään 25.pvä. Lokakuulle jäi pari käyntiä. Silloin mun pitäisi myös tavata kuraattori sillävälin, kun nuppitohtori testaa Santtua.
Esitietolomakkeessa oli pahoja kysymyksiä, kuten milloin oppi ryömimään, syömään itsenäisesti, piirtämään jne.
Pitänee aloittaa oman päikyn lukeminen, sillä ihan varmaksi noista vanno mitään.

Myöhässä...

Tällä näkymällä sain aika näkemisen

arvoisen ilmeen irti insinööristä.

Mulla on aika tasainen kierto yleensä, joko 26 tai 27 päivää. Sen jälkeen kun tuon sovelluksen kännyyn latasin, on tullut yksi 25 päivän poikkeus. Se oli itseasiassa just edellinen. Sillä kait insinööri meinaskin tukehtua aamukahviinsa, kun tuo aloitussivu osui silmiin.

Kyllähän tuo kieltämättä itsellekin nousi ajatus mieleen, että ei kai nyt taas ylläriä? Ja tällä kertaa spärdärit ovat joka kerta olleet käytössä. Meillä kun ei sattuneesta syystä enää mene läpi se kuuluisa "ei se nyt kerrasta".  Eihän nekään toki 100% luotettavia ole ja puuhailtu ollaan aina kun siltä tuntuu ja ipanat suo, sen isommin "vaarallisimpia" päiviä välttelemättä.

Eräänä päivänä kauppalistaa laadittaessa tilasin suklaata. Kulmaa kohottaen insinööri kysäisi, että joko ne siis viimeinkin alkoi. Helpotus ja verenpaineen lasku näkyi selvästi armaan aviomieheni olemuksesta, kun kerroin painelleeni puolukkametsään. Kierto hypähti 29 päivään tällä kertaa.

Nuhaneniä

Niin se vaan syksy saapui ja tunnen taas itseni käveleväksi nessuksi.
Ihanaa kun lapset juoksevat syliin halaamaan...pyyhkiäkseen räkäisen nenän vaivihkaa siinä samalla mun paitaan. Nice.

Onneksi Villekin alkaa jo tokenemaan, pienimmällä oli jo aika kovakin yskä.
En kyllä tiedä loppupeleissä onko räkänenät seurausta alkavasta syksystä kuralätäkköleikkeineen vaiko päiväkotiin menosta. Tietysti pitää olla tyytyväinen, jos raahasivat päiväkodista vain flunssanpoikasta, sillä viime viikolla oli taas lappu "ryhmässä on havaittu täitä" päiväkodin eteisessä.
Vielä niitä viheliäisiä ei otuksia ei onneksi ole meillä näkynyt.

Villenkin eroitkut päiväkodilla jäivät tosiaan jo historiaan, niin reippaasti toheltaa reippasti leikkien pyörteisiin, että hyvä kun ehtii isille hihkaista heippa. Reipas ukko. Ja iltahautkin menevät ihan kohtuudella. Ville ja Santtu ovat tuskin moksiskaan herättämisestä, mutta Roope-rölli vieläkin harmistuu herätyksistä. Autossa jo mieli paranee ja kotona on valojen sammuttua vartissa hiljaista.

Ihan hyvä, että iltahoidot nykymuodossaan sujuvat näinkin hyvin. Sillä me nyt päätettiin insinöörin kanssa passata toisen mahdollisuus hakea päivävuoroon. Ei saatu toimivaa yhtälöä niin millään. Rahallisesti kk-palkassa olisi otettu takkiin kolmisensataa plus ilta/yölisät ja saman verran olisi noussut hoitomaksut. Työaikajoustoa koordinaattoreille ei myönnetä kotikonttori-optioilla tms ja välillä iskee kuunvaihteen pakolliset toimistotyöt viikonlopulle. Mihinkäs ipanat, jos toinen onkin silloin juuri töissä? Vuorotyötä tekevällä vapaita viikonloppuja on noin 3-4 viikon välein. Yhteistä vapaa-aikaa olisi siis nykyistäkin vähemmän.
Joten mitäpä sitä hämmentämään tällä hetkellä toimivaa yhtälöä.