Keskiviikkona vahdinvaihdon sijaan saatiinkin Ville iloksemme kotiin. Tänään sitten palaamme Helsinkiin, K10 eli lasten syöpäosasto kutsuu.
Nyt olisi tarkoitus aloittaa 0-tilanteen kartoitus. Tutkitaan ainakin hampaat, vatsa, sydän, korvat ja otetaan jälleen kerran uusia magneettikuvia. Ja asennetaan keskuslaskimokatetri, jotta ollaan heti toimintavalmiudessa, kunhan vastaus kasvaimesta saapuu Heidelbergistä. Jos kaikki menee ihan putkeen, niin tiistaina päästäisiin lähtemään takaisin kotiin. JOS. Sen verran periaatepessimisti olen, että kassiin lähtee vaihtovaatteita useammalle päivälle.
Päivät ovat kuluneet suurimmaksi osin sohvalla munavideoita katsellen. Mä en niitä ymmärrä alkuunkaan.
Ruokalistakin monipuolistui pelkästä makaronilaatikosta ja onni omenapuurosta. On syöty niiden lisäksi jogurttia, lihakeittoa, pottumuusia ja kananugetteja sekä spagettikastia, tosin putkipastan kera. Paprikaa rouskuttelee hyvällä mielellä, muut tuoreet on hylätty. Omenaa, banaania ja viinirypäleitä ollaan onnistuttu kauppaamaan hedelmäpuolelta.
Perjantaina insinööri kävi ostamassa Karjaalta meille uuden kulkupelin. Matkarattaat eivät ole näillä keleillä parhaimmat kulkemista varten, kovin täriseväistä kyytiä. Polkupyörän peräkärryn kanssa tehtiin eka lenkki, mutta sitä ei saa autoon mukaan, eikä siinä saa kunnon huiliasentoa. Käytetyt brion rattaat ilmarenkailla ratkaisivat ongelmat. Villekin alkaa jo ne hyväksyä. Kaikkea uutta kun pitää nyt ihan varmuuden vuoksi vastustaa.
Pientä höpöttelyä on kuunneltu, automatollekin tahtoi "leikkimään" eli ts. makoili kyljellään järjestellen ja työnnellen pikkuautoja. Tasapainohäiriöitä on sen verran, että kävely tuetta ei oikein onnistu. Mutta brion taaperokärryn kanssa on onnistuneesti muutaman reissun töpötellyt olkkarista työhuoneeseen tai päinvastoin.
Ihan entisen oloista hymypoikaa ei kotilomalla nähty. Mutta voiko toista syyttää jos on hiukan tikkuinen ja läheisriippuvainen. Ekat pari yötä kärsi vielä ihan selvästi painajaisistakin, kun ihan täydessä unessa huusi välillä "ei ei ei, ei tämmöistä. Ei pistetä, peitto päälle".
Kirjottelehan ensviikon kuulumisia ja hurjasti tsemppiä hoitojaksolle ♡♡♡
VastaaPoistaKiitos tsempeistä. Yritän kirjoittaa tilannetietoja sitä mukaa kun homma etenee.
PoistaNyt yritetään kotiutua uuteen osastoon parhaamme mukaan. Toivottavasti visiitti on niin lyhyt kuin luvattiin.
Mukava kun pikkumies pääsi kotona käymään, seurailemaan veljienkin touhuja. :)
VastaaPoistaKyllä varmaan kaikki uusi epäilyttää tällä hetkellä, sen verran kaikenlaista on Ville joutunut nyt kokemaan sairaalassa ollessaan. Tsemppiä jatkohoitoihin, olette ajatuksissa!
Siis oli aivan uskomattoman ihana olla edes muutama päivä koko perheen voimin kotona.
PoistaVaikkei Ville nyt tukka putkella isoveljien perässä viilettänytkään, niin kyllä tämä trio on selkeästi aika yhteen hitsautunut. Isoveljet kyselivät kovin mitä Ville tahtoo katsoa/syödä/tehdä ja asettelivat vilttiä päälle tarvittaessa.
Hoidoissa on kyllä ollut käänteitä sen verran, että ei tässä enää uskalla sinisilmäisesti luottaa annettuihin aikatauluihin tms. Toki hyvähän tuo on, että hoidot polkaistaan käyntiin nopsasti. Vaikka sitten äiti putoaiskin kärryiltä.
Kiitokset, kun siellä ruudun takana ajattelet meitä. Jotenkin siitä saa voimaa ja lohtua pitkälliseen prosessiin, kun tästä suosta rämmitään ylös.