Tänään suunnattiin poikien kanssa kylälle päin, tarkoituksena mennä katsomaan ratapihan vetureita. Santtu ja Roope polkivat pyörillään ja Ville potkutteli perässä omalla potkupyörällään.
Santtu ja Roope pysähtyvät todella hienosti aina odottamaan suojatien ylityslupaa, vaikka muuten mennä viipottavatkin välillä 50-150m edellä. Saatiin Villen kanssa isoveljet kiinni ja valmistauduttiin taluttaen ylittämään tuttuakin tutumpi suojatie. Oikealta tuleva citymaasturi hiljensi jo varhain ja pysähtyi antamaan meille ylitysvuoron. Mutta mitä tekeekään vasemmalta tuleva pikkuauto...painaa lisää kaasua.
No, päästiin ehjinä ratapihalle ihastelemaan kiskobussia ja dieselveturia. Ja jatkettiinpa vielä satamaan asti. Sen kupeella on näköalatorni, josta on hyvä seurata sataman kuhinaa.
Huipulla tuuli...
...mutta kun näköpiirissä oli ihasteltavaksi näin iso paatti,
niin kuka pientä puhuria huomaa.
Paluumatkalla Ville oli mun pyörän tarakkaistuimessa ja potkupyörä matkusti peräkärryssä. Yksi härvääjä vähemmän vahdittavana. Poikkeuksellisesti Roope veti letkaa.
Ei sitä varmaan voi liikaa teroittaa liikenneturvaohjeita nuorison päähän. Millä mä muka uskallan parin vuoden päästä laskea Santun koulutielle, kun liikenteessä kaikenlaisia urpoja? Jo ihan liian monta suojatietapaturmaa on uutisoitu tällekin syksylle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti