Ville, meidän piskuinen 2v.

Viime viikon perjantaina, 9.10. , täytti kuopuksemme 2v.
Neuvola oli varattuna ihan päivän päälle. Nuori mies selvitti oikein hienosti palikkatornin rakentamisen ja muotopalikoiden latomisen oikeille paikoille. Tämä käynti oli siitä historiallinen, että ensimmäistä kertaa ei puheesta tullut noottia. Siinä missä isoveljillä oli 2 vuotiaina 5 sanaa, höpöttää Ville jo 3-4 sanan lauseita.
Kuulo ja näkö ovat kunnossa ja muutenkin uni/ruokailuasiat mallillaan.
Olen jo Roopen kohdalla surkutellut nirkoista pituuskasvua, mutta huoli pitänee siirtää uuteen osoitteeseen. Mittanauha kertoi karua kieltä, vielä 1,5v neuvolassa  ihan isoveljien mitoissa sinnitellyt Ville on nyt pudonnut ihan kyydistä. Herra 2v oli vain 92,8cm. Vauvavaakakin riitti vielä, painoa on nirkoiset 14,54kg. Pipo 51,6cm.
Siis tiedänhän minä, ettei sisaruksia(kaan) saa vertailla, mutta silti Ville on ihan mini. Santtu toki asetti riman korkealle ollen 96,2cm/15,9kg 2 vuotiaana. Roope oli 94,5cm/16,0kg. Ville on siis ihan oikeesti höyhensarjalainen.


Neuvolantäti ei kuitenkaan kirjoittanut extrakäyntitarvetta huonon painonnousun suhteen (0,5kg/6kk). Totesi vaan että varmaan on tällä hetkellä liikkuvaista sorttia. Itseäni tietysti jo ruoskin mielessäni toisen nälässä pitämisessä, ettei Ville kokisi Roopen kohtaloa ylipainosta.


Herra 2v rakkain asia maailmassa on nyt Tuomas veturi. Missä muodossa tahansa. Herra myös syö sujuvasti itse (siis halutessaan), eikä tuttipullosta luopuminen ollut lainkaan niin tuskaa kuin isoveljien kohdalla. Ehkä Ville on sitten vähän erilainen nuori. Lyhin ja verbaalisesti lahjakkain kolmikosta. Ja toki anopin viestikin antoi lohtua ja toivoa...insinööri on ollut 2 vuotiaana vain 86cm, venyi kuitenkin lopulta 180cm mittaiseksi.