Niin se vaan taas vuosi vaihtui. Monta kertaa jo piti kirjoitella, mutta vuoden viimeiset päivät kuluivatkin töiden lisäksi oksennuspyykin pesemisen parissa.
Meidän pienin on TAAS kipeänä. Oksenteli varoittamatta. Ei ripulia. Päästä huippaa. Siis ihan samaa, kuin ristiäisten aikaan. Ja taas me muut ollaan pysytty täysin terveinä.
Insinööri käytti Villen terveyskeskuksen lääkärillä, tulehdusarvot normaalit, lääkärin mukaan luultavasti virusperäinen vatsatauti. Jos vielä viikon päästä on tilanne sama, niin sitten ehkä uusiksi näytille.
KVG on äiti-ihmisen pahin vihollinen. Oksentelu ilman ripaskaa on aina huonompi juttu. Täällä oon nyt sydän syrjällään kauhusta pohtinut suolitukoksia, aivokasvaimia sun muuta inhaa.
Tänään Ville on viimein ollut pirteämpi, pieni hento lumisade houkutti ihan ulos asti. Ja nyt lounaalla kelpasi pikkunökkönen soseutettua makaronilaatikkoa.
Toivottavasti kurjasta alusta huolimatta, tästä kehkeytyy hyvä vuosi. Niin paljon voisi odottaa tapahtuvaksi. Ville saattaa oppia polkupyöräilemää ja ehkä jopa päiväkuivaksi. Santtu aloittaa eskarin. Roope ehkä viimein pääsee isojen ryhmään päiväkodissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti