Lapset ovat elämässämme aivan valtavan iso ilo. Mutta tuntuvat olevan myöskin loputon huolen lähde.
Olkapäälläni istuu jokin pelkopeikko ja kuiskuttaa periaatepessimistin korvaan mitä kamalimpia skenaarioita. Sillä meidän kuopus oksentelee taas. Kolmas kerta 2kk sisällä. Ei mene enää läpi arvauskeskuksen selitys virusperäisestä mahataudista. Kyllä joku muukin jo olis sairastunut. Ja samalla argumentilla voi heittää ruokamyrkytysteorian romukoppaan.
Maanantaina pitäisi viedä pätkä paastonneena labraan. Jonkun lähetteen oli eilen päivystyksen lääkäri kirjoittanut. Ilmeisesti sokeriarvot tarkastetaan. Tulehdusarvot normaalit, painoa nippanappa 2v neuvolan verran ellei jopa vähän vähemmän. Muuta ei selvinnyt insinöörin tunteja kestäneen terveyskeskusreissun aikana. Ei akuuttiasia, 5.2. lääkärille. Siihen asti pitäisi kieltää itseltäni kvg. Mitään positiivista sieltä ei enää Villen oireilla löydä. Aivokasvain, syöpä, suolitukos...on varaa mistä valita.
Jos tästä taas kohta saisi itsensä koottua ja kirjoiteltua jotain positiivistakin. Ainakin kotiutetut kätyri -kypärämyssyt ansaitsevat tulla esitellyiksi. Ja luntakin saatiin viimein. Vielä kun Ville toipuisi siitä nauttimaan.
Voi pientä!! Eikö siellä mitään osata epäillä??
VastaaPoista