Pyyhkeiden mentyä kaappeihin, jäljelle jäi aika kaksi tursuilevaa
korillista mankeloitavaa. "Jihuu".
Aloittaminen oli se hankalin vaihe.
Noin tunti ja vartti savottaan tuhraantui
ja taas oli (suht) sileää kaappiin laitettavaksi.
Ihana anoppini osti aikoinaan mankelin tuparilahjaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti