kolmen kopla

kolmen kopla

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Leikkauksen vuosipäivä

Tänään tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä kun Ville leikattiin. Sen jälkeen ollaan käyty jos jonkinlaista hoitoa läpi, valitettavasti laihoin tuloksin.
Leukaa rintaan ja sitten kohti uusia pettymyksiä.
Masentavaa oli anoa uusiksi niin vammais-, kuin omaishoidontukeakin.

Mutta eteenpäin mennään niillä eväillä mitä on annettu. Ensi viikolla aloitetaan kolmas kierros uusilla lääkkeillä. Ehkä saadaan kohta jo tietoon se päivä, jolloin otetaan MRI, josta oikeasti arvioidaan hoitovastetta.

Elämä tuntuu pyörivän välillä niin tiiviisti pikkuveljen sairauden ympärillä, että kaikkea muuta kivaa ja jännempää jää kirjoittamatta.
Kuten vaikka se, että eskarilaisellamme oli tänään koulukypsyyskokeet. Tai että isommat ipanat ovat päässeet käymään isin kanssa uimahallissa ja nyt opetellaan kovasti polskimaan koiraa. Kellukkeilla ja  jopa ilman.

8 kommenttia:

  1. Varmasti pikkuveljen sairaus vie suuren osan teidän ajasta, se on ymmärrettävää. :(
    Teilläkö jo ilman kellukkeita harjoitellaan, vau! Mukavaa olisi lueskella teidän isompien kuulumisia. Ymmärrän kyllä, jos ei aika/voimavarat tunnu riittävän enää tänne kirjoittamiseen.
    Tsemppihalit teille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Santtu on jo sinnitellyt pari metriä koiraa ilman kellukkeita. Siitä se toivottavasti lähtee. Täällä meren rannalla kun uimataito olisi aika hyödyllinen taito.
      Montakohan kertaa olen jo ollut aloittamassa vastaamista kommenttiisi, mutta aina jokin keskeyttää ja sitten se taas jo lahopäältä unohtuukin. :-P
      Kunhan saan vähän kuvia järjesteltyä, niin sitten yritän viimein työstää ihan (tai ainakin melkein) tautivapaan postauksen. :)

      Poista
  2. Kovasti voimia! Ootte iltarukouksissani mielessä.

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Meille kuuluu pääsääntöisesti ihan hyvää. :)
      Talven riemuista ei olla juuri saatu nauttia, kun rapakausi vaan jatkuu ja jatkuu. :\
      Ville on voinut oikein hyvin ja ollaanpa todistettu sellaistakin ihmettä, että nuori mies syö omalla paikallaan ruokapöydän päässä ihan itse. Ja jopa ihan silmillä havaittavissa olevia määriä, yleensä tarvitaan vaaka jolla todeta ruokaa menneen edes sen toisen gramman verran. Toki ruokapöydässä voi syödä vain spagettia, muut eväät pitää yhäkin syödä sohvalla mun sylissä.

      Poista
  4. Ihanaa tietää, että siellä ruudun takana eletään hengessä mukana. :) <3

    VastaaPoista