Tämä vuosi on ollut varovastikin arvioiden yksi elämäni paskimmista.
Tammikuun lopulla "juhlitaan" Villen diagnoosin vuosipäivää. Se hetki, kun saat tietää, että lapsellasi on syöpä, on jotain käsittämättömän järkyttävää.
Loppuvuoden olen ollut enemmän ja vähemmän pahan identiteettikriisin kourissa, joka on paisunut myös enempi vähempi parisuhdekriisiksi.
Tietysti eihän koko vuosi ole ollut yhtä scheissea. Paljon kaikkea on tapahtunut, pojat ovat kehittyneet ja kasvaneet, Villen tilanteesta huolimatta. Ne hyvät hetket vaan pitäisi yrittää muistaa niinä synkkinäkin hetkinä.
Uuden vuoden kunniaksi en aio luvata, että blogi taas päivittyisi ahkerammin. En myöskään aio valehdella laihtuvani bikinikuntoon. Mutta yrittää voinen molempia.
Poksahduksia kuunnellen aion hetken röhnöttää sohvalla, kaadan ehkä lasiin sormenleveyden kullankeltaista nautintoainetta ja valmistaudun henkisesti aloittamaan toivottavasti huomattavasti paremman vuoden.
Meidän potilaamme vuosi alkaa 3.1. MRI:lla. Ihan kontrollikuvaus, ei vielä arvioida yhden hoitojakson jälkeen uusien lääkkeiden tehoa. 4.1. alkaa sitten toinen hoitokierros uusilla lääkkeillä.
Kiitos kaikille saamastani tsemppauksesta ja oikein hyvää alkavaa vuotta 2017 teille kaikille.❤❤💕
Koko sydämestäni toivon sinulle ja koko perheellesi onnea ja huomattavasti parempaa uutta vuotta. Ja erityisesti onnea ja terveyttä teidän pienimmälle. Hienoa että olet jaksanut kaiken keskellä välillä blogiakin päivittää, tauot teidän tilanteessa ovat enemmän kuin ymmärrettäviä. T. Piia
VastaaPoistaKiitokset sanoistasi. 😊❤
PoistaHei!
VastaaPoistaOn varmasti ollut painajaismainen vuosi teillä. En edes osaa sitä kuvitella kuinka rankkaa teillä on ollut.
Mitä pikkumiehelle kuuluu?
Voimia ja jaksamista taisteluun <3
Painajaismainen kuvaa loppunutta vuotta oikein hyvin. Onneksi sekin vuosi löysi parhaan hetkensä, loppuessaan. Kaikki sormet ristissä toivomme parempaa tälle vuodelle.
PoistaPikkumiehen toinen hoitokierros uusilla lääkkeillä loppui juuri sunnuntaina. Ero voinnissa hoitojen aikana on huomattava, nyt kun opittiin hyvinvointilääkkeen annostelu. Alunperin 5 päivän osastojaksolta päästiin jo toisena kotiin, kun nesteytys suun kautta sujui. Loput kapselit käytiin popsimassa kotisairaalassa. ��
Nyt vaan ne varpaatkin vielä ristiin, että seuraavassa MRI:ssä pääpatti on viimeinkin saamassa kuonoonsa.
Ville on ollut pillerikuurinkin ajan tosi pirteänä. Vauhtia riittää. Ja laskusuuntainen painonkehityskin pysähtyi kun päästiin kuvotusta aiheuttaneesta epilepsialääkkeestä eroon. ��
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaTsemppiä! Ajatuksissani ootte !
VastaaPoistaKiitos tsempeistä. Lämmittää mieltä kun tietää että ruudun takana eletään hengessä mukana. ����
VastaaPoistaNyt en kyllä ala. Puhelimen kerpele ja blogger eivät sitten enää osaa olla yhtä mieltä hymiöistä. Esikatselu ne näyttää mutta julkaistu versio ei. Pöh. :(
PoistaEkassa vastauksessa ne vielä toimi. Että tekniikan ihmelapsi taas vauhdissa. :P