Eilen lähdettiin aamulla kohti Helsinkiä ennen kuin kukko ehti edes pieraista. Oma herätyskello soi 4:15. Sen verran koen olevani velkaa meidän todella mukavalle taksikuskille, etten nälkäisenä ja aamukahvitta kiipeä kyytiin murisemaan. Etenkin kun tällä kertaa hänelle oli luvassa pidentynyt yövuoro meidän keikan takia. 5:30 lähti pösö pihasta ja toivottavasti tänään nähdään se täällä Meilahden rampilla, kun meidät saatetaan kotiuttaa.
Nämä uudet packer-kuurit ovat mukavan lyhyitä osastorypistyksiä. Ja kaikista ensimmäisen kerran kauhisteluista huolimatta tablettimuotoisen ccnu:n ottaminenkin on sujunut mallikkaasti luumuhillon ja pillimehun voimin. Kunhan on oikeaa pillimehua. Ei kelvannut mansikkasnadit. Hoitajakin ihmetteli, että mitä se äiti lähti aulan kanttiinista hakemaan. Ville ilmoitti topakasti jalkapallomansikkamehua ja pillin. Tripin mansikkapillimehun purkissa mansikalla on jalkapallo kainalossa. Että ei ole tarkkaa ei. Hänen korkeutensa, alle metrin mittaisen pikkudiktaattorin, oikkujen kanssa eläminen on tarkkaa kuin lietelannan ajo traktorin peräkärryllä ilman perälaitaa.
Tosiaan tänään saatetaan päästä jo kotiin. Ensi maanantaina haetaan sitten taas pikareissulla annos vinkristiiniä ja sama homma vielä seuraavanakin maanantaina. Sitten voidaan vaan odotella suurta päivää. 13.9. on viimeinkin uusien kuvien vuoro. Ja 20.9. erikoislääkäri antaa tuomionsa niistä. Ei sillä että jännittäisi ja pelottaisi.
Tsemppiä teille! Itse asiassa muuten, meilläkin lapset juo vaan sitä jalkkis-mansikkaa, ei snadia. Joskus kelpuuttavat kidius-mansikan jos muuta ei ole.... että on niissä eroja oltava :D
VastaaPoistaOho, voisko niissä mehuissa tosiaankin olla eroja? Omaan suuhun ne kaikki maistuu yhtä hirveiltä ällömakeilta sokeriesanssihirvityksiltä. :P
PoistaTämä meidän pieni potilas on ollut hiukan kranttu, noin lievästi ilmaisten, joten ajattelin tietyn mehun haetuttamisen olevan enempi äidin hyppyyttämistä. ;)