Meille tuli vaihteeksi tänä vuonna kutsut ipanoiden hammastarkastuksiin. Edellisistä kutsuista olikin jo kaksi vuotta. Villen ajan peruin heti, sillä lastenklinikka hoitaa pikkupätkän purukaluston tarkkailun. Siellä olevilla hammaslääkäreillä on vankempaa kokemusta syöpälasten suuterveyden erityispiirteistä.
Santtu ja Roope marssivat reippaina 20.7. hammaslääkärin vastaanotolle. Tähän asti ollaan päästy ilman nuhteita näistä tarkastuksista. Vaan ei enää. Meidän eskarilaiselle määrättiin stydimpää tahnaa, jos vielä saataisiin jotain pelastetuksi. Yksi reikä ja reiänalku. SHIT. Olen siis onnistunut tartuttamaan omien mätien hampaideni pöpöt lapseni hampaisiin. Vaikka olen kaikin mahdollisin keinoin yrittänyt välttää ristikontaminaatiota. Enkä ole onnistunut pesemään riittävän tarkasti pieniä hampaita. Joita on nyt 21kpl. Kolme näistä rautaisia, kun yllätyksekseni löysin alkukesästä ensimmäisen kutosen pilkottamasta ikenen läpi.
Roopen hampaissa ei onneksi ollut reikiä. Päiväkotitapaturmassa kolahtanut toinen yläykkönen tosin on tummunut.
Lisäksi molemmilla todettiin löysyyttä hampaiden kiinnityksissä. Eli hampaita tippuu kohta urakalla, ellei saada hammashuoltoa kuosiin.
Olo on aika lyöty. Sen lisäksi, että oma korvienväli kriiseilee muutenkin, tunnen olevani ehkä noin maailman surkein äiti. Huoh. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Johan tuota kohta onkin meidän eskarilaisen viimeisen neuvolankatsastuksen aika ja "vikalistan" nouto.
Voi että :( mutta ihan oikeasti eikös sekin ole totta että toisten hampaat vaan reikiintyy herkemmin kuin toisten?
VastaaPoistaParhaansahan sitä yrittää, enempää ei voi.
Voisiko teidän io"parisuhdekriisi" olla rankan elämäntilanteen aiheuttamaa. Kovilla olette olleet koko perhe.
Jaksamista ja tsemiä <3 toivotaan että kipinä vielä löytyy.
Kiitos tsempeistä. :)
VastaaPoistaKyllä kait tuossa reikiintymisasiassa on monta vaikuttavaa tekijää. Itselläni oli jo ala-asteella suu täynnä amalgaamia, kun kotona ei opetettu minkäänlaista säännöllistä huoltoa. :/
Varmasti parisuhdetta koittelee tämä pikkupätkän sairauskin...mutta sitten on myöskin jokin mystinen "jokin", jota en osaa oikein edes nimetä. Ehkä se on se kipinä kun on hukassa. Kissa on kuitenkin nostettu pöydälle ja katsellaan minne elämä vie. Joku ratkaisu on löydyttävä, kun molemmilla on pinna kireällä ja äyskitään. Jopa lehmänhermoinen insinööri menettää malttinsa tämän tästä, sen kuulee desibeleistä. Itsekin tulee korotettua ipanoille välillä ääntä ihan tyhjästä. :(