Tänä yönä ei uni-Masaa varmaankaan tarvitse odotella kylään. Aamulla klo 6:45 pitäisi kömpiä pösön takapenkille ja lähteä kohti Helsinkiä.
Villellä on nyt MRI, josta oikeasti arvioidaan hoitovastetta. Mahani on jo aivan riekaleina stressistä ja pelko sekä huoli kaihertaa päässä.
Samalla tunnen itseni idiootiksi stressatessani kuvauspäivää. Tulosten julkistaminen kun tapahtuu vasta viikon tai kahden kuluttua, riippuen siitä kumpi annetuista tulospäivistä on oikea. Silloin jos koska pitäisi vasta murehtia.
Nyt pitäisi vaan osata odotella rennosti ja nauttia siitä, että taakse jäänyt hoitokierros sujui huomattavasti paremmin kuin edellinen. Ville on iloinen, vauhtia riittää ja silloin tällöin jopa ruokakin maittaa. Kunpa tämä stressi-Erkki äiti-ihminen vaan osaisi löysätä pipoa.
Turkanen, miten siellä jaksellaan? Toivottavasti aurinko auttaa edes vähän, ja ihana että poika on menokengät jalassa enivei. Halaus!
VastaaPoistaTäällä voidaan ihan hyvin. Kevätaurinkokin on muutamaan otteeseen jo uskaltautunut esiin. Pikku-ukkokin on ilmeisesti ilmiön innoittamana innostunut kokeilemaan polkupyörää pariin otteeseen. :)
PoistaTottakai jännitystä on ilmassa, se lienee sanomattakin selvää. Aamulla taas taksiin ja menoksi, tuomiopäivä on koittanut. Peukkuja vaan pystyyn siellä ruudun toisella puolellakin.
Toivon voimia ja vihdoin hyviä uutisia!
VastaaPoistaKiitos. :)
PoistaTänään se sitten selviää, on tuomiopäivän aika. Taksi kurvaa ysiltä pihaan ja sitten liikkuu.
Mitä kuuluu? Oletteko jo saaneet tuloksia? Kaikesta sydämestäni toivon teille teille hyviä uutisia. T. Piia
VastaaPoistaKiitos. :)
PoistaVillen vointi on ollut hyvä ja vauhtia riittää. Ja tosiaan jopa innostusta kokeilla polkupyörää.
Meillä on aamulla lähtö ysiltä ja sitten päästään viimeinkin kuulemaan tuloksia. Viikko on pitkä aika kärvistellä. Vaikka tieto on tähän asti joka kerta lisännyt tuskaa.
Ehkä nyt viimein olisi meidän vuoro saada hyviä uutisia. Peukkuja pystyyn.