Torstaina meidän tynnyrissä kasvanut esikoinen pääsi päiväkotiryhmänsä mukana kevätretkelle.
Syksyllä myytiin keksejä ja nameja, niistä saaduilla rahoilla hankittiin päiväkodille ensin uusia pelejä. Kassan pohjalle jääneet rahat eivät ihan sellaisenaan riittäneet retkeen, mutta koska kaikki perheet olivat valmiita ne muutamat vajaaksi jääneet eurot kaivamaan lompakoistaan, niin suunnitelma toteutui. Koko lapsikatras pääsi bussin kyydissä Lohjan HopLopiin.
Päivä oli ollut kuulemma superhauska. Meidän tulevalle eskarilaiselle tämä oli first time ever sisäleikkipuistossa. Lasten kannalta tämä hiljainen peräkylä on kyllä varsin ankea. Ei ole mitään hienoja harrastelumahdollisuuksia tai tuollaisia sisäpuistoja.
Sen sijaan täällä on tyhjää lääniä, tuulisia kallioita ja 9kk vuodessa hiljaista kuin huopatossutehtaassa.
Säälittää ihan oikeasti, että kohta jo 6 vuotiaalla ei ole mitään harrastusta. Mutta kun pikkuveli vie tällä hetkellä kaiken liikenevän ajan, ei voimat riitä kuskailemaan esikoista sinne tänne.
Ei niitä mahdollisuuksiakaan toki ole liiemmälti. Seinäkiipeily, tennis ja jalkapallo, siinäpä ne aika pitkälti ovat. Tytöille löytyisi sitten balettia, tanssia, heppoja ja jokin muskarijuttu noiden lisäksi. Muskari toki joo on unisex, mutta meidän katraasta vain fyysisesti laiskanlivakka keskiveli on luonteeltaan ainoa etäisestikään musiikista kiinnostunut.
Toivottavasti uusi vuosi alkaa hyvissä merkeissä ja enää ainoastaan meidän isojen epäsäännöllinen työrytmi on isoin hidaste poiken säännölliselle harrastuksille. Rahat revin kyllä sitten jostain kivenkolosta, vaikka päiväkoti ryövääkin uusilla maksuilla puolet nettopalkastani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti