Niin se vaan syksy saapui ja tunnen taas itseni käveleväksi nessuksi.
Ihanaa kun lapset juoksevat syliin halaamaan...pyyhkiäkseen räkäisen nenän vaivihkaa siinä samalla mun paitaan. Nice.
Onneksi Villekin alkaa jo tokenemaan, pienimmällä oli jo aika kovakin yskä.
En kyllä tiedä loppupeleissä onko räkänenät seurausta alkavasta syksystä kuralätäkköleikkeineen vaiko päiväkotiin menosta. Tietysti pitää olla tyytyväinen, jos raahasivat päiväkodista vain flunssanpoikasta, sillä viime viikolla oli taas lappu "ryhmässä on havaittu täitä" päiväkodin eteisessä.
Vielä niitä viheliäisiä ei otuksia ei onneksi ole meillä näkynyt.
Villenkin eroitkut päiväkodilla jäivät tosiaan jo historiaan, niin reippaasti toheltaa reippasti leikkien pyörteisiin, että hyvä kun ehtii isille hihkaista heippa. Reipas ukko. Ja iltahautkin menevät ihan kohtuudella. Ville ja Santtu ovat tuskin moksiskaan herättämisestä, mutta Roope-rölli vieläkin harmistuu herätyksistä. Autossa jo mieli paranee ja kotona on valojen sammuttua vartissa hiljaista.
Ihan hyvä, että iltahoidot nykymuodossaan sujuvat näinkin hyvin. Sillä me nyt päätettiin insinöörin kanssa passata toisen mahdollisuus hakea päivävuoroon. Ei saatu toimivaa yhtälöä niin millään. Rahallisesti kk-palkassa olisi otettu takkiin kolmisensataa plus ilta/yölisät ja saman verran olisi noussut hoitomaksut. Työaikajoustoa koordinaattoreille ei myönnetä kotikonttori-optioilla tms ja välillä iskee kuunvaihteen pakolliset toimistotyöt viikonlopulle. Mihinkäs ipanat, jos toinen onkin silloin juuri töissä? Vuorotyötä tekevällä vapaita viikonloppuja on noin 3-4 viikon välein. Yhteistä vapaa-aikaa olisi siis nykyistäkin vähemmän.
Joten mitäpä sitä hämmentämään tällä hetkellä toimivaa yhtälöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti