Kurkkuja, kirsikkatomaatteja, yrttejä, salaatinkeriä. Kaikkia edellä mainittuja nuorisokin vähintään maistoi, mutta yksi kasvatti oli yli muiden. Sitä piti käydä joka aamu katsomassa ja kastamassa. Ja se jokin oli vesimeloni.
Ensimmäisen yrityksen saldoksi jäi yksi ainoa meloni. Se punnittiin ja painoa oli 1001g.
Ensi kesänä uusi yritys. Pitää olla ahkerammin sudin kanssa touhuamassa.
Se näytti aivan vesimelonilta.
Ja huolimatta aneemisesta väristään, maistui vesimelonilta.
Oli vieläpä sangen makea ja mehukas. Jopa mun suuhun, itse
en isommin kyseisestä herkusta perusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti