Kyllä ensimmäinen työkierto loman jälkeen on aina yhtä siirapissa tarpomista. Tähän jaksoon omaa lisäjännitystä toi poikien alkanut päiväkotiarki.
Mun heräillessä 4:30 aamuvuoroihini, oli pojille varattuna hoitopäivät 10-15. Säät kun suosivat, vei insinööri pojat pyöräillen päiväkodille. Ville peräkärryn kyydissä ja isot pojat omilla fillareillaan. 25min oli kuulemma kestänyt tuo noin 3,2km matka.
Ensimmäisenä päivänä Ville oli jäänyt hetkeksi ulkoiluaitaukseen itkemään, mutta oli rauhoittunut jo ennen, kuin insinööri ehätti takaisin pyörälleen. Seuraavana aamuna kuuluikin jo kuulemma vaan iloinen "hei hei" ja pikkumies oli hymyssä suin rientänyt leikkimään.
Mä kävin sitten iltapäivästä hakemassa pojat ja saivat päättää poljetaanko suoraan kotiin vaiko leikkipuiston kautta. Ensimmäisenä päivänä valinta oli iso kirkkopuiston laivaleikkis ja toisena tädin työpaikan takana sijaitseva roxxin puisto.
Ihan hyvä, että nuorisossa riitti puhtia. Liikkeellä pysyessä pysyin itsekin virkeämpänä.
Ei näinä "yh-iltoina" juuri uskalla käydä sohvan nurkassa röhnöttämään, unijukka kopsauttaa muuten tajun kankaalle ennen kuin huomaakaan. Enpä kyllä saanut juuri mitään iltaisin aikaankaan, taisin ekana iltana pestä koneellisen pyykkiä ja toisena käytin hiki päässä hippaa kirmanneen kolmikon suihkussa.
Iltahoidot pojilla oli sitten 18-22:30. Nämä hiukan jännitti. Roope ei ottanut herättämistä parhaalla mahdollisella tavalla vastaan, mutta kunhan saatiin jumpsuitti niskaan, kengät jalkaan ja selvittiin portaikosta autolle, niin kollottaminen vaihtui pimeyden, katuvalojen, puolikkaan kuun ja asemalla valaistuna seisseen kiskobussin ihmettelyyn.
Molempina iltoina sammui makkarin valot 22:50 ja 23:05 kuului kaikista sängyistä tasainen tuhina. Huonomminkin olisi voinut mennä.
Tietysti jokin yskäryhä päiväkodista piti pyydystää ja tartuttaa jopa minuun. Mutta se nyt ei tullut yllätyksenä. Enempi vähempi varmaan sairastellaan tämä syyskausi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti