Sohvan vuoro päästä pesuun koitti viimein kuopuksen päiväkotiharjoittelupäivänä. Sen verran iso projekti on kantaa sohva paloina terassille ja pestä se, että mahdollisuus touhuta ilman jaloissa hääriviä apureita tuli kuin tilauksesta.
Irrotettavat päälliset pyörittelin pesukoneessa ja ennen kuin tajusin ottaa niitä kuvia, olin jo selkänojan päälliset ja pikkutyynyt pessyt.
Vasemmalla siis pesemätön runko ja istuinosa vs. kaikki pestyinä
Yleisilme siistiytyi mielestäni aika kivasti ja sävyerotkin tasoittuivat.
Pesuprojektiin upposi lopulta 3,5h. Välillä tuli oltua sen verran epäergonomisissa asennoissa, että kyllä selkä jumitti loppua kohden. Onneksi vetreytyi illalla löylyssä.
Toinen kuopuksen harjoittelupäivä meni kyllä sitten tuon jälkeen ihan pelastusarmeijalle. Sen sijaan, että olisin pyyhkinyt vitriinikaapit pölystä, pessyt olohuoneen ikkunat ja vaihtanut sinne verhot, niin lähdettiinkin insinöörin kanssa 13,5km sauvakävelylle. Jaa että mitä keski-ikäisiä.
Pari tuntia käppäiltiin kauniissa säässä ja naureskeltiin, että varmaan ensimmäistä kertaa liki 5 vuoteen oltiin kahdestaan jossain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti