Tänään oli vuorossa kyynelsilmiä puolin ja toisin. Meidän pikkuinen Ville jäi tänään ensimmäistä kertaa ilman äitiä päiväkodille.
Tutustumassa käytiin yhdessä parina päivänä, sen vuoksi Roopekin ilmeisesti oletti, että jään tänäänkin seuraksi.
Ville käveli hoitotädin käsipuolessa oikein reippaasti ulkoiluaitaukseen, mutta naama vääntyi mutruun ja itku alkoi, kun tajusi mun jääneen portin väärälle puolelle. Sitten vielä (ihan niinkuin ei olisi tarpeeksi kurkkua kuristanut) Roope keksi kyynel silmässä kuiskia "äiti älä mene, jää tänne kaveriksi, äiti älä jätä". Reipas hoitotäti komensi sanomaan vaan reippaasti heipat puolin ja toisin, näin tehtiin ja ihan hyvään aikaan, niin eivät pojat nähneet kuinka multakin karkasi tippa poskelle. Niisk.
Hakiessa olikin ihan eri ääni kellossa. Molemmat pikkuiset olivat yhtä hymyä korvasta korvaan. Ville oli oikein reippaasti leikkinyt ja unijukkakin oli löytynyt. Lounaasta ei ollut syönyt juuri mitään, mutta ruokalistalla ollut pyttäri ei ehkä ollut vaan mieleistä. Ville on vielä hiukan tarkka ruoan suutuntuman suhteen. Jos pari ekaa suullista ei miellytä, saattaa jäädä ateria kokonaan syömättä. Kaikenkaikkiaan oikein mallikas ensimmäinen päivä. Huomenna uusiksi. Perjantaina on sitten tosi kyseessä, kun lähden loman jälkeiseen ekaan aamuvuoroon ja insinööri on illassa.
Ääääh tiedän ton tunteen... se on kurjaa niin pienelle kun äidillekkin
VastaaPoistaOmalla kohdalla jo kolmas päivähoidon aloittaja ja vielä oli yhtä vaikeaa ja haikeaa. Ei siihen näemmä karaistu lainkaan. Onneksi mulla on pääsääntöisesti hakemisen riemu eikä viemisen tuska. :)
VastaaPoista