Työkykyiseksi julistettu

Kävin viime perjantaina pakollisessa työterveystarkastuksessa. Mielestäni vasta hetki sitten siellä kävin, mutta edelliset tilastomerkinnät olivat kevättalvelta 2012.
Koska olen duunariportaassa, tarkastukset ovat 3 vuoden välein. Siistimpiä sisätöitä suorittavia, älyllisempiä yksilöitä syynätään vain joka viides vuosi.
Jostain syystä meidän työterveyshoitajat vaihtuvat tiuhaan. Jokaisen pakollisen tarkastukseni on tehnyt eri hoitaja. Tällä kertaa ei sentään spirometrian takia tullut taas lähetettä lääkärille. Nykyinen hoitaja uskalsi luottaa keuhkojeni toimivuuteen, kun 4 viimeisintä puhallusta on täsmälleen identtiset. En vaan omista "standardikokoisia" keuhkoja, vaan jään noin puoli litraa heikommaksi mallikäyrään verrattuna. Tätä seurataan tarkkaan, jotta tiedetään suojaintason olevan riittävä. Jotkin käytetyistä raaka-aineista voivat aiheuttaa keuhko-ongelmia, vaikka ovatkin asbestiin verrattuna lällärikamaa.
Verenpaine 128/82, kohtuullinen arvo kun olin just vasta vienyt ipanaiset päiväkodille.
BMI karvan yli 26, kun painoa on 70kg. Pari-kolme kiloa vois kuulemma keventää. Siis wtf? Tt-lääkäri antoi mulle tavoitepainoksi 53kg. Mun matikantuntien oppien mukaan 70-53 on enemmän kuin 3.
Paastosokeri 5,1. Aika huono, raskausaikanakin oli alle 5.
Pieni verenkuva ok. Maksa ei ole arvojen mukaan sanomassa poks, eikä suvulle ominaista tromboarvojen kohoamista havaittavissa.
Kolesteroli 3,0. Vihdoinkin laskenut, oli viimeksi jo 3,5. LDL/HDL-suhde about 50-50. Kuulemma aika hyvä juttu.
Kuulossa yhäkin tietyillä alueilla alenemaa, ei kuitenkaan huonontunut. Näkö E taululla mitaten hyvä lasit päässä. Trukkia kuljettaville pakollinen 3d stereonäkötesti läpäisty.
Alkoholin kulutuskin jäi kyselyn täyttämisen jälkeen reilusti alle huolestumisrajan.
Tämä hoitaja myös merkkasi liikunnaksi nämä liki päivittäiset ulkoilut poikien kanssa. Itse kyllä miellän ne raittiiksi ilmaksi. 9km pyörällä 1,5h ei ole järin huima vauhti. Sai siis jollain ilveellä leivottua mut about nollariskiluokkaan, mitä tulee kakkostyypin diabetekseen tai sydän/verisuonitauteihin.


Ihan aika hämmentynyt olo. Taas 3 vuodeksi julistettu fyysisesti soveltuvaksi työhönsä. Mutta mihin jäi se saarna?? Tähän asti olen aina saanut kuulla mussutusta ylipainosta, huonosta verenpaineesta ja lihavia liikkumattomia vaanivasta diabeteksestä.
















,
 

Herra heiluhammas

Eilen huomioni kiinnittyi Santun ilveillessä epänormaalin leveään rakoon alahampaissa.
Nyt sitten saakin taas pohtia, että onko Santtu lyönyt leukansa/hampaansa johonkin vai onko tämä nyt sitten seuraus herran saamasta hampaiden aamupesuoikeudesta. Ollaan siis annettu Santun aamuisin pestä ihan itse hampaat. Niin tai näin, joka tapauksessa Santun toinen alaetuhammas heiluu.

Ei vielä sittenkään...

Eilinen päivä vaikutti jo todella lupaavalta. Ville söi ja joi ihan normaalisti. Varovaisia annoksia toki. Ja tahtoi ulos. Eikä vaan polkupyörän peräkärryn kyytiin, vaan ihan itse piti päästä liikkeelle. Desibelien noustessa uhkaavasti, annoin periksi ja pätkä sai potkupyöränsä.
Riitteisistä lätäköistä riitti iloa. Normaalit päikkärit, ilta leikkien. Kaikki hyvin...ei sittenkään.


Illalla Ville oli poikkeuksellisen väsyn oloinen ja sammuikin sadun jälkeen kuin saunalyhty. Yö meni parilla kitinällä.
Olin aamutoimissa, kun Ville töpsötti näkyviin. Taas huippasi. Ja aamiaiskulhon näkeminenkin käynnisti kakomisreaktion. Tippa mehua on taas pysynyt sisällä. Soittelin neuvolaan ja sieltä tk:n sairaanhoitajalle. Nyt jos vielä kunto ottaa takapakkia ja/tai pikkumies heittäytyy ihan apaattiseksi, niin heti näytille. Sairaslomalappu huomiselle odottaa insinööriä terveyskeskuksessa. Meillähän ei ole mitään kotoiluoikeutta sairaan lapsen takia, vaan vaihdetaan vain normaalista poiketen vuoro kotona. Mä olen aamuvuoron normaalisti töissä, saan työnantajan (tai ainakin meidän molempien esimiesten) siunauksella käydä jopa suihkussa työpäivän päätteeksi ennen kuin kiirehdin kotiin. Ja käydä esim. akuutti apteekkireissulla. Insinööri sitten myöhästyy iltavuoron alusta hetken verran.


Kun nyt puhelimessa käytiin läpi tapahtumia perjantaista lähtien, niin ei sairaanhoitaja ainakaan ollut järin huolissaan siitä pään tärskäyksestä. Olisi varmasti huipannut jo samana iltana. Mahatautia on kylässä liikkeellä paljon. Ehkä tämä on vaan noroa tehottomampi versio, kun en edes minä ole sairastunut. Olen kuitenkin nukkunut pikku-ukon kanssa ja saanut oksennuksia päälleni.
Toivottavasti pikkumies kohta tokenisi.


Ihan apaattiseksi en Villeä tällä hetkellä luokittelisi. Koko sairasaikana en ole kertaakaan saanut otsamittariin kuumelukemia. Ajattelin paidan /vaipanvaihdon yhteydessä tarkistaa lämmön luotettavammalla rektaalimittarilla. Jo sen näkeminen, kun tipautin hiukan vauvaöljyä mittarinliukasteeksi, riitti Villelle. Mitenkä voikaan 2v harata niin paljon vastaan. Kyllä mun piti luovuttaa ja jättää toisen pylly rauhaan.

Värityskuvia ja serkun kortti

Viime viikolla tulostelin Santulle muutamia kuvia väritettäväksi.

Nyt värit pysyvät jo suunnilleen alueella, mutta on väritystekniikassa vielä paljon hiomista.

Kiukkutipin väreihin haki pehmonsa malliksi.

Ottaen huomioon, että lähimmät liikennevalot ovat Salossa

ja Lohjalla, niin yllätyin kun värit meni oikein.

Tämä mopomies on kuulemma Santtu.

Päiväkodissa Santtu on viimein alkanut osoittaa kiinnostusta askarteluun. Lempijuttu nykyisin on kimalle. Kaiken pitää kiiltää. Ja ihan kaikkeen voi laittaa glitterliimaa. 

Tarkkaa puuhaa.

Pienen serkun kastekortti siis työn alla.

Sydän on Santun saksima, mä leikkasin nallen.

Ihan hieno kortti tuli, kunhan vielä saadaan se annettua serkkupojalle.

Istumisjärjestelyjä sitikassa

Lasten matkustaminen on oma taiteenlajinsa.
Tuskanhiki valui jo istuimia valitessa. Vertaile testejä, mittaile autoa ja etsi käyttäjäkokemuksia. Lopulta on aika tyhjentää lompakko.

Meidän takapenkiltä löytyy nyt 3 erilaista istuinta.
Santulla on ihan puhtaasti vyöistuin, Britaxin kidfix sl muistaakseni.
Roopella on Britaxin multitech II turvavyöistuimeksi muunnettuna ja Villellä on BeSafe izi combi x3 isofix. Helpostikin toimintatonnin edestä takapenkin täytettä.

Meillä on tuo kolmikko, etenkin esikoinen, kasvanut aina hiukan 0-käyrän yläpuolella. Ja ovat levottomia. Niinpä matkustussuunta on jo hyvin nuorena kääntynyt nenä menosuuntaan. Suositushan on se vähintään 3 vuotta selkä edellä. Meillä käännös on tapahtunut about 2 vuotiaina.
Niinpä Villekin matkustaa nyt nenä eteenpäin. Oli niin sanoinkuvaamattoman rasittavaa istua vänkärin penkillä ja ottaa tylsistyneen kippurajalan vauhtiponkaisuja vastaan, kun turvaistuin rytkyy omaa selkänojaa vasten. Vaikka sitikan C4 GP onkin tila-auto, ei sielläkään tilasyöppöä selkämenosuuntaanistuinta pääse edes kaltaiseni persjalkainen pakoon.

Perhekahvilassa en uskaltaisi asiasta varmaan mainitakaan. Sieltä on tullut aina hyvin kärkkäistä mielipiteitä. Teet sitten sitä tai tätä, niin tai näin.
Tottakai tiedämme turvallisuudesta kirjoitetut faktat. Ja tiedämme ettei jalat kippurassa ole vaarallista. Mutta kyllä 7h penkinpotkintaa mummilareissua ajatellen kiristää jo liikaa jopa vänkärin pipoa. Notta näin meillä. Paskat vanhemmat tässä hei.

Meidän sitikan apina...eikun ipanaosasto. 

Keväällä koittaakin sitten taas uusi tuskailukierros. BeSafe on ihana istuin, mutta armottoman pieni. Painoraja on 18kg ja Santtu 3v (103cm) mahtui häthätää sisävaatteissa istumaan siihen niin, ettei niskatuki painanut hartioihin. Niinpä pitää hankkia pikkuhiljaa isompi ja serkkupoika saa tuon, jos pikkuveljeni kelpuuttaa käytetyn. 

Ehkä ostetaan Roopelle tuollainen isofix vyöistuin kuin Santulla on ja sitten laitetaan Multitechiin valjaat takaisin paikoillen. 

Tässä kohdin on kyllä pakko muistella omaa lapsuusaikaa...toppatakkimytty persuksen alla, jottei vyö hierrä kaulaa. Siis sitten, kun meille viimein tuli auto, jossa oli takapenkillä turvavyöt. 

Itsekin olin about 3-vuotiaana katon kautta kolmesti ympäri onnettomuudessa. Onnekseni etupenkillä siinä 70-lukulaisen escortin etupenkillä, turvavyössä. Muutoin en ehkä tätä kirjoittelisi.

Vain yksi vaippapylly jäljellä

Olen ihan autuaasti unohtanut kirjoittaa siitä, että meidän kohta 4v Roope on viimeinkin yökuiva.
Tai no, ei yökuiva, kun yöllä käy vessassa, mutta yövaipaton.
Viime yönä kyllä kävi pieni vahinko, pikkupöksyt ja pyjamahousut kostuivat, sänky pysyi kuivana. Hiukan myöhässä taisi Roope lähteä vessaan. Tästä tapahtumasta aihe palautuikin mieleen.


Meillä luovutaan vaipoista kyllä hävettävän myöhään. Myönnän laiskuuteni, en vain jaksa luututa lattioita koko ajan. Enkä kuunnella jännitysummetuksen kourissa kiljuvia ipanoita. Yövaipan ovat saaneet tasan niin pitkään, kuin ovat itse halunneet. Kun sitten ovat julistaneet ettei enää vaippaa, niin vahinkoja on sattunut todella vähän.

Meidän komiat herrat

Otoksia perjantain juhlavaatesovituksista. On mulla komiat miehet tuvassa.

Herrasmies Roope, kohta 4v

Herrasmies Ville 2v ja punainen ralliauto.

Santtu-herra 5v juoksi koko ajan kameraa karkuun, 

mutta yhteiskuvaan isin kanssa suostui.