Voihan hylättyä blogi- parkaani

Niin se vaan alkoi jo uusi vuosi. Jospa nyt olisi ryhtiliikkkeen aika ja blogikin saisi päivitystä useammin.

Kokonaisuudessaan Villen syöpävuosi numero 2 oli huomattavasti seesteisempi kuin ensimmäinen. Veritankkaukset jäivät pois ohjelmasta ja vointi pysyi hyvänä. Ja mikä parasta, möykky pysyi lääkkeillä kurissa.
Nyt on menossa lääkekuurin viimeinen päivä. Kuurin aloitusta siirrettiin ensin viikolla uudenvuoden takia ja sitten siirrettiin vähän lisää, kun meille saapui mahatauti. Santtu ja minä selvittiin ilman mitään, insinööri ja Ville selvisivät betonimyllyn lailla kiertävälle mahalla ja ripulilla. Mutta Roope sai synttärilahjaksi täyslaidallisen. Sekä oksia että ripaskaa. Pätkä oli monta päivää ihan tööt.

Perjantaina Villellä on ohjelmassa MRI. Ihan hiukan vaan taas stressi-erkkinä jo hermoille. Vastaukset saadaan 6.2.

Tämä nyt tälleen "ollaan me elossa" postauksena. En lupaa ryhdistäytyä, mutta yritän kirjoitella useammin.
Loppuun piristykseksi Santun koulukuva elokuulta ja pikkuveljien päiväkotikuvat marraskuulta. Ja koko ryhmä rämä.

Toista kouluviikkoa mennään

Santun ensimmäinen kouluaamu jäi multa väliin, kun matkustettiin Villen kanssa Helsinkiin. Sain kuitenkin aamulla klo 6:50 viestin, heti kun herra ekaluokkalainen oli herännyt. Santtu on kova ottamaan selfieitä ja lähettää niitä MMS:mä milloin mummille, ukille tai meille vanhemmille.

Seuraavat kuvat tulivat insinöörin kännykästä. Aamupuuro oli saatu eteen ja jo ennen hampaiden pesua oli herra verkkatakki päällä valmiina lähtöön. Koulun alkuun olikin enää tunti. 😁

Sinne herra ekaluokkalainen sitten lopulta kirmasi, ylisuuri reppu selässä keikkuen kohti autoa. Ja kyllä melkein tippa tuli linssiin, kun näin vauvani jonoon järjestäytymässä. Niisk. 

Ekan kouluviikon kaksi viimeistä päivää käveltiin Santun kanssa kotiin. Kolmisen kilometriä on taivallettavaa. Ja riippuen reitistä (kallio ei siis kuulu opetettuun reittiin 😉), aikaa kului noin tunti. 

Perjantaina pysähdyttiin liiterissä hakemassa pillimehu. Perjantaipullot kourassa puistonpenkillä. 😂

Ja voi kuinka uusi hieno lippis on ollut mieleen. Kiitokset vaan vakuutusyhtiö If:lle. 👍😎

Eka kouluaamu edessä

Mun isoin vauva menee aamulla kouluun. En tajua mihin kesä hävisi, sillä vastahan tämä kaveri jammaili toukokuussa Valvomon mikä kesä- biisin tahtiin eskarin päättäjäisissä. Silloin satoi vielä suunnilleen räntää, sillä kai toveri jammaili topparukkanen kourassa. 😎😂

Nukkumaan mennessä tuleva ekaluokkalainen suunnilleen tihrusti itkua, kun pelottaa mennä kouluun. Siellä pitäisi jo osata lukea ja kirjoittaa, kun kaikki kaveritkin osaa. Hän ei kuulemma koskaan opi mitään eikä muista. 

Tässä kohdassa on tunnustettava suuri henkilökohtainen laiskuuteni, sillä en ole todellakaan aktiivisesti yrittänyt herraa opettaa lukemaan saati kirjoittamaan. Meidän päivissä on niin paljon kaikkea muutakin, en vain jaksanut. 

Mun vauva on kasvanut isoksi ja menee kouluun. Ja minä en ole sitä todistamassa, kun liian iso keikkuva reppu selässään  katoaa koulun uumeniin. 😭😭

Meillä on Villen kanssa aamulla lääkärin vastaanotto Helsingissä klo 8:15. Lähtö tasan kuudelta ja mä vielä keikun hereillä. Perhosia vatsassa isoveljen puolesta. Ollaan varmaan käynnin loppupuolella, kun isoin veljeksistä aloittaa opintiensä klo 9:15. Ehkä ehditään sentään kotiin vastaanottokomiteaksi, kun Santtu pääsee 12:15 koulusta. Jos vain junalakko ei jumita meitä ruuhkiin. Nyt uni-Masaa jahtaamaan, ehdin ehkä vielä ruhtinaalliset 3,5h nukkua. 😬

Tuumori ennallaan

Me kävimme tiistaina Villen kanssa Helsingissä, oli taas lääkärin vastaanoton ja kontrolli-MRI:n aika. Aamulla herättiin ennen kukonpieremää puurolle, kun paasto alkoi kuudelta. 

Äiti näytti oikein ihastuttavan freesiltä 

herättyään 4:30 puuron keittoon. 

Pikku-ukon aamupala saatiin pakettiin oikein hienosti 

määräajan puitteissa ja rutiininomaisesti Ville otti aikaisen 

kello viiden herätyksen ilman isompia kärttyilyjä. 

Äidillä olisi opittavaa lapseltaan.

Mutta hyvä ruoka, parempi mieli. 

Saatuani saavillisen kahvia alkoi omakin päivä luistaa. 

Matka Helsinkiin sujui hyvin ja päästiin perille sen verran hyvissä ajoin, että pikku-ukko ehti leikkimään odotustilassa junaradalla. Lääkäri oli oikein tyytyväinen näkemäänsä, potilaasta on virtaa kuin pienessä kylässä. Liekö hoidot syyllisiä, piskuinen on Ville vieläkin veljiensä rinnalla. Mutta saatiin mittaa jo yli metrin verran. 103cm ja 18,2kg.  

Pari kuvaa tuli napsittua reissusta. Reipas pikku potilas oli, kun tällä kertaa oli ihan ensimmäinen kerta ilman keskuslaskimokatetria. Käteen piti laittaa viggo ja se oli mennyt tosi hienosti. Vaikka uni-Sanna ja uni-Jukka olivat kumpikin lomalla. Uni-Maijun sylissä oli turvallista antaa lääkärin laittaa unikorkki käteen. 

 Joko mentäis??

 Ohi on. Ruokaa napaan. 

Tänään sitten sain puhelun, kuvat oli lausuttu. Tuumori oli ennallaan. Ei muutoksia edellisiin kuviin verrattuna. 😎👍💕💕💖

Hurja juhannus

Meidän keskiveljellä oli näin hurja juhannus. 

Tuli hammaskeijulle töitä. 😂

Kesäfiilis

Pikaisesti päivän puuhien lomassa. Kuva kertokoon fiilikset. Äidin muruset ja kesä. 💕💕😎

Heippa cvk!

Perjantaina 9.6. oli siinä mielessä jänskä päivä, että Villen kanssa reissattiin Helsinkiin operaatioon nimeltään keskuslaskimokatetrin poisto. Operaatio sujui hyvin ja päästiin samana ​iltapäivänä kotiin. Tulevana perjantaina saisi kurkkia pinkin lapun alle ja jos haava näyttää parantuneen hyvin, voi lauantaina suunnata vaikka löylyihin.
Melko huisia.
Tänään tietysti mieli oli hetken mustana, kun ensimmäisen kerran pitkään pitkään aikaan piti verinäytteet ottaa kyynärtaipeesta. Selvittiin  siitä vaikka 2 reikää tulikin. Toinen näytteenottaja onnistui paremmin pienen suonen jahtaamisessa. Kunhan saadaan pätkä saunaan ja ryplyyaltaaseen, niin ehkä ilo niistä auttaa kestämään pistelyt paremmin. Ja äitikin ehkä oppii ajan kanssa emlaamaan niin hyvin, ettei sattuisi kovin paljon.

Ohi on! 
Komea tuuletus viimeisen katetrihuollon jälkeen. 

Poissa. 😎👍

Ehkä tämä kirjoittelukin alkaa kohta luistamaan, kun viimein keksin kuinka saada kuviakin mukaan suoraan kännykällä kirjoittaessa. Ei ole äiti blondi, ei toki. Mitä nyt meni yli puoli vuotta keksiä se. 😂