Juhlien sijaan sairastupa

Tänään oli pienen veljenpoikani ristiäiset. Eilen illalla soviteltiin ja siliteltiin vielä vaatteita, tehtiin eväitä mukaan otettavaksi ja suunniteltiin aikatauluja.
Nousin aamulla 6:15, laitoin kaffen ja puuroveden tulille ja aloitin (epätoivoiset) ihmistäytymistoimeni.


Ilo ja jännitys uuden veljen/serkkupojan kohtaamisesta vaihtui kuitenkin karvaaseen pettymykseen. Yleensä Ville nousee herätettynäkin kärppänä ylös, mutta tänään insinööri joutui maanittelemaan. Vaisuuden syy paljastui hetkeä myöhemmin, kun Ville oksensi aamupuuronsa kaaressa.
Toinen laatoitus tuli mun sylissä.
Eilisiltana Roope ja Ville riekkuivat työhuoneessa ja asiaanhan kuuluu aina se kuuluisa itku pitkästä ilosta. Isoveljen lausunnon mukaan Ville kopsautti päänsä. Ehkä olisi siis ollut teoriassa mahdollista, että Villellä olisi aivotärähdys ja oksenteli sen takia. Entä jos mä lähtisin isojen poikien kanssa. Todennäköisempi vaihtoehto kuitenkin lienee päiväkodista tuliaisiksi tuotu noro tms. oksutaudin aiheuttaja. Juhlissa päätähtenä oli kuitenkin pieni vastasyntynyt serkkupoika ja juhlavieraissa liki 90 isoäitini, niin tehtiin päätös jäädä koko poppoo kotiin. Jos tässä tuvassa yhdellä on noro, niin ihan kohta on lopuillakin.


Harmittaa. Ja säälittää tuo pikkureppana. Sisällä on pysynyt ehkä 2dl ab-joguttia ja desin verran elektrolyyttijuomaa. Vaippa on pysynyt ruutikuivana, joten huomenna kutsunee Tammisaaren sairaala ja tiputus ettei kokonaan kuivahda.

Päiväkotikuvauksen saaliit

Olen sen verran tumpelo tietkoneiden kanssa, että en yrittänytkään keksiä, kuinka saisin linkitettyä trion päiväkotikuvien koevedokset tänne.

Sen sijaan homman sai hoitaa uskollinen canon kuva kuvasta periaatteella. Tilailin pienen henkilökohtaisen konkurssin edestä kuvia sukulaisille jaettavaksi.

Santtu tahtoi omiin kuviinsa lego- reunukset. 

Miksi, oi miksi, aina kuvaushetkellä pitää olla orkonen naamassa??

Tässä kuvassa Roopen valitsemat kehykset jäivät pois näkyvistä, 

mutta pätkä valitsi ilmapalloja.

Aika hyvin oikeni ja vaaleni päiväkotiturmassa heilumaan käynyt

yläetuhammas. Oli välillä jo todella tummanharmaa.

Meidän kuopuksen kehyksiin tuli autoja, kuumailmapalloja ja muita kulkupelejä.

Kampaukset kaikissa kuvissa á la insinööri.

Sormi ennätti juuri ajoissa pois nenästä. 

Tämä oli ainoa kelvollinen otos, sen verran levotonta alkoi olla trion meno. 

Äidin omat riiviökultamuruset vuotta aiemmin. 

Impulssiostos lelukaupasta

Käytiin poikien kanssa tuossa yks päivä kirjastossa ja samalla poikettiin lelukauppaan katsastamaan kastelahjaosasto pienen serkkupojan ristiäisiä silmälläpitäen.

Sieltä tarttui mukaan kastelahjan sijaan geomag- paketti. Taas 86 pikkuhilua poimittavaksi lattialta ennen imurointia.Mikähän päähänpisto sekin oli.
Ehkä se kävi sitten eräänlaiseksi palkinnoksi psykologitestien suorittamisesta. Yritys kun oli kuitenkin ollut siellä ihan hyvä, vaikkei lopputulos ihan normaaliin yltänytkään.

Paketti oli geomag mechanics- sarjaa ja siitä saa rakenneltua

erilaisia propellihärveleitä, jotka liikkuvat magneettien hylkimisvoimilla.

Ne syyskuun synttärijuhlat

Jokohan sitä jonkun kuvan laittaisi syyskuun lopulla juhlituista Santun ja Villen synttäreistä.
Eihän aikaa olekaan vierähtänyt kuin karvan vaille 2kk. Huoh.
Mutta aina kun piti kirjoittaa aiheesta, oli kuvat yhä järkkärin muistikortilla, puhelimen selain ei taas tue picasaa ja ja seli seli.

Edellisenä iltana väkersin iltamyöhään kakkua meidän sankareille. Ei siitä järin nätti tullut, mutta syödyksi se kyllä tuli.

Tulipa pimeä kuva ja typerässä kaupassa ei ollut valkoisia 

suorakaidekakkupapereita...hukkui hiukan tuo idea Pekka- veturin

sivuraiteesta ja tunnelinsuista.

Santtu puhaltaa kynttilät jo kuin ammattilainen.

Ville sai hiukan apua Heli-tädiltä.

Ihan pikkuporukalla juhlittiin, mutta silti lahjoja kertyi molemmille varsin kivasti.

Santun saalis: Pari hupparia, muovailuvahaa ja

muumi emalimuki, jossa pikkuinen karkkipussi.

Pimeässä hohtava geomag kuukulkija.

Ja sitten tietty kakun päällä kököttänyt Santtu-veturi hiilivaunuineen.

Enkä näemmä muistanut kuvat Kätyri-palapeliä.

 Villen saalis: Pari paitaa, sukkia, värikynät ja

kiukkutipu emalimuki karkkipussin kera.

Täti toi päivän suosikit. Tuomas kylpypyyhe ja 

sporttipullo. Nyt kelpaa otaa saunahuikkaa.

Sitten Ville sai kakun päällä olleen Pekka-veturin ja

Tuomaksen pienen starttiratapaketin kera.

Tuomas tottakai heti testiajoon.

Serkkutytöt rakensivat melkoisen rataverkoston takkahuoneen lattialle.

Siinä kelpasi puksutella uusilla vetureilla.

5v askartelee

Isänpäivä lähestyy ja Santtu tahtoi ihan itse askarrella ukille kortin.
Aihe ei ehkä ole sesonkiin sopivin, vaikka toisaalta kyllä täällä vielä kärpässieniäkin näkyy ja vasta tänään insinööri parturoi viheriöivää nurmikkoa.

 Sieni ruohotupsuineen on 5v itse saksimia, 

pilkkuja mut käskytettiin pyöristämään, 

kun omat tekeleet eivät herraa miellyttäneet.

Ja mikäs kärpässieni se olisi, jos alle ei tulisi mörrimöykkyä. 

Jostain kumman syystä kaikki pitää koristella glitterillä. 

Selkärangattoman mässäilijän asukriisi

Veljenpojan ristiäiset lähestyy kohisten. Vaatehuoneen oven avaaminenkin aiheuttaa ahdistusta, kun ei siellä ole mitään järkevää päällemahtuvaa.
Viimeisestä synnytyksestä on kulunut rapiat 2 vuotta, mutta tämä mamma on yhä löysä lösö. Ihmekös tuo, kun selkärangattomana en saa hillittyä suklaan, karkin tai juustojen mätöstelyä. Ikää 36v ja ei rahtuakaan itsekuria. Prkele.

Aikanaan tilasin 2 maximekkoa veljeni häitä silmälläpitäen. En haluaisi laittaa samaa mustavalkoista taas päälleni, kuin silloin toukokuussa -14. Siirsin toivoni korallinväriseen, mutta saahan nähdä.
Raskauksien ja imetysten loputtua olen saanut hyvästellä Pamela-varustuksen. Niinpä yläosa ei enää istukaan.

 Kainaloista mekko lököttää ja 

rintsikat paistaa. Ei hyvä.

 Tällä pitsijakulla voisi hiukan 

peittää virheitä.

Mutta ei sekään poista tosiasiaa, että

olen läskiplösö.

Myös nilkat olisi ihan kiva omistaa, 

omat ovat mallia tolpat.

Psykologin loppulausunto

Tänään käytiin insinöörin kanssa kahdestaan kuuntelemassa psykologin ja sosiaalikuraattorin yhteenvedot.
Testattuja osa-alueita oli useita, mutta kautta linjan Santtu tuomittiin ikätasoaan heikommaksi. On jälkeenjäänyt niin kielellisesti kuin motorisestikin.
Eli nyt sitten on edessä toimintaterapeutin hoitojakso, pituus x. Puheterapeutin koulattavaksi heti, kun tähän peräreikäkyläpahaseen sellainen taas joskus saadaan. Ja sitten vielä neurologille, jotta saadaan Santtu Kelan jälkijättöisten terapialeireille tms.


Nämä käynnit olivat viime vuoden neuvola-päiväkotitehotiimin pohjalta, huomenna viisastenkerho kokoontuu jälleen. Koska Roopen ryhmän viisastenkerhoon kuuluva hoitotäti kysyi suoraan, saako Roopen ongelmat ottaa puheeksi, niin lisää ongelmalapsia on luvassa.
Tällä laiskapaskamutsilla on nyt takki aika tyhjä ja fiilikset pahasti pakkasella.